Täällä jälleen elävien kirjoissa ollaan. Tuli kirjoitteluihinkin totaalitauko, kun ei vaan jaksanut tuhlata kauniita kesäpäiviä koneella istumiseen. Lilli mammakin saanut kunnon lenkkeilyä, Lyylistä puhumattakaan.
AH, nyt alkaa aika vihdoin tuottaa tulosta. Lyylihän on kohta sen 1v 3kk ja rauhoittunut on ihan silmissä ! Nykyään, kun meillä ihmisiä vierailee, se käy moikkaamassa kerran, korkeintaan kaksi ja palaa taas tyytyväisenä mun jalkojen juureen köllimään tai puskemaan päätä syliin. Huomattavaahan tässä on siis se, että ennen koiralle oli lähes mahdotonta osottaa hellyyttä, kaikki aina tokasivat että ei taida pahemmin Lyyli-neiti rapsutuksista nauttia, kun äkkiä kiire pois. Nykyäänhän se on sitä, että tyttö itse tulee luokse ja puskee ihan jalkaan kiinni tyytyväinen ilme naamalla. Ja siinä sitä rapsutellaan vaikka tuntitolkulla.
Nykyään lenkillä tulee harvemmin hihnaa käytetty. Tuppaa piski olemaan tielläkin vapaana ja ei siinä mitään, korkeintaan 3 m päässä pysyy. Ohitukset menee hienosti, oli sitten pyöräilijä, mopot, lenkkeilijät tai toiset koirat kyseessä. Mut vielä pitäis saada puserrettua itestään niin paljon irti, et sais koiran toimimaan suuressa koirahäiriössä. Kun ei toi toko tuppaa onnistumaan hihnassa, ongelmanahan tässä on taas yli-innokkuus. Silloin unohtuu korvien käyttö tyystin, kun painaa muita koiria kiusaamaan. ÄSH. Ehkä myö joskus siitäkin päästään yli. Hienosti nykyään tytteli toimii. Tosi upeesti meni eilenkin pellolla seuraamista ja äippä vielä teki parit luoksepäästävyydet ja nous kertaheitolla hymy huulille.
Lilli mammallaki löytyi niskasta noin kananmunan keltuaisen kokoinen rasvapatti. Sillehän ei siis eläinlääkäritkään oikeastaan mitää tee. Etenkään näin mätäkuun aikaan. Lyylille pitäis jokatapauksessa täs kuus rokotusaika tilata nii samal kerral vois sitten sen Lillin patin tarkistuttaa varmasti. Syksyllähän meillä sit luultavasti on eessä Lyylin lonkkakuvaus..
6 vuotta sitten