Laiskuus

Täällä jälleen elävien kirjoissa ollaan. Tuli kirjoitteluihinkin totaalitauko, kun ei vaan jaksanut tuhlata kauniita kesäpäiviä koneella istumiseen. Lilli mammakin saanut kunnon lenkkeilyä, Lyylistä puhumattakaan.

AH, nyt alkaa aika vihdoin tuottaa tulosta. Lyylihän on kohta sen 1v 3kk ja rauhoittunut on ihan silmissä ! Nykyään, kun meillä ihmisiä vierailee, se käy moikkaamassa kerran, korkeintaan kaksi ja palaa taas tyytyväisenä mun jalkojen juureen köllimään tai puskemaan päätä syliin. Huomattavaahan tässä on siis se, että ennen koiralle oli lähes mahdotonta osottaa hellyyttä, kaikki aina tokasivat että ei taida pahemmin Lyyli-neiti rapsutuksista nauttia, kun äkkiä kiire pois. Nykyäänhän se on sitä, että tyttö itse tulee luokse ja puskee ihan jalkaan kiinni tyytyväinen ilme naamalla. Ja siinä sitä rapsutellaan vaikka tuntitolkulla.

Nykyään lenkillä tulee harvemmin hihnaa käytetty. Tuppaa piski olemaan tielläkin vapaana ja ei siinä mitään, korkeintaan 3 m päässä pysyy. Ohitukset menee hienosti, oli sitten pyöräilijä, mopot, lenkkeilijät tai toiset koirat kyseessä. Mut vielä pitäis saada puserrettua itestään niin paljon irti, et sais koiran toimimaan suuressa koirahäiriössä. Kun ei toi toko tuppaa onnistumaan hihnassa, ongelmanahan tässä on taas yli-innokkuus. Silloin unohtuu korvien käyttö tyystin, kun painaa muita koiria kiusaamaan. ÄSH. Ehkä myö joskus siitäkin päästään yli. Hienosti nykyään tytteli toimii. Tosi upeesti meni eilenkin pellolla seuraamista ja äippä vielä teki parit luoksepäästävyydet ja nous kertaheitolla hymy huulille.

Lilli mammallaki löytyi niskasta noin kananmunan keltuaisen kokoinen rasvapatti. Sillehän ei siis eläinlääkäritkään oikeastaan mitää tee. Etenkään näin mätäkuun aikaan. Lyylille pitäis jokatapauksessa täs kuus rokotusaika tilata nii samal kerral vois sitten sen Lillin patin tarkistuttaa varmasti. Syksyllähän meillä sit luultavasti on eessä Lyylin lonkkakuvaus..

Ehkä se tästä

Musta on tullut totaalilaiska. Aamulla heitän koirille ruoat ja painun takaisin punkkaan nukkumaan ja siinä tyytyväisenä vetelen sikeitä 12 asti. Sitten totean, että on aivan liian kuuma. (Tosin nyt tulee vettä taivaan täydeltä..) Eikä siinä mitään pysty tekemään, kun antaan Lyylin riehua pihalla vapaana ja Lillin narussa köllötellä varjossa. Iltamissa 9 jälkeen sitten heitän pitkän lenkin ja manaan itikoita ja märäkäisiä. Miksi ihmeessä niinkin ärsyttävät olennot on olemassa ? Ilman niitä pärjäis vallan mainiosti..

Tänään päätin, että nyt alan oikeesti ottamaan itteään niskasta kiinni.. Kun taas tuli venyttyy nukkuminen 12 asti. Tuolla vesisateessa me otettiin Lyylin kanssa tokoa ja koira oli upea, sillä oli sama vire päällä ja ouh ! Manailin itteäni, et kun on tullut niin patalaiska niin ei oo paljon jaksanut tokoilla.. Nyt täytyis heti, kun juoksut loppuu niin lähteä treenaamaan oikein tosissaan Kssk:n treeneihin.. Kun sen jäsenkortin odottelussa meni sellainen kolmisen viikkoa ja sitten alkoi mörköily ja sen jälkeen juoksut. Ärh. Tiistaina me naksuiltiin ja eiköhän tää nyt ala oikeesti rullaamaan. Pakko alkaa..
Nyt vaan, kun sitä häiriötreeniä ei oo ollut niin katotaan niin häiriössä toi koira vetää läskiksi.. Eilen lenkillä mentiin Kymen koirapalvelun ohi, siinä tarhassa haukkui 3 dogoa ja silti Lyyli hienosti jaksoi keskittyä seuraamiseen, vaik kontakti vähän lipsuiki. Ei muutakun ravaamaan tietä pitkin.. Musta on vaa tullut niin hätähousu, et hihnasta luopuminen tuntuu kammottavalta, varsinkin kun omistaa yli-innokkaan piskin.

Ruoho on kova sana, etenkin Lillillä. Tiistaina se tunnin aikana kalus lähes koko trampan alusen oksentaen ne sitten pois. Ja kukas taas siivoaa ? Varsinkin kun aikaisemmin jahtasin Lyyliltä pois sammakonraatoa, sen jälkeen nenäliinaa, sitten teippirullaa. Ja taas Lillin oksennusten siivoaminen ja sitten piti Lilli-mammalta kalastaa pahvitoopia pois. Nimittäin Lyylin tarhan vieressä on iso urakka käynnissä.. Mika rakentaa Meijulle koirataloa. Pöh, että ihan oma talokin..

Ja nyt pitäis kotisivuja käydä laittamaan kuntoon. Mitähän siitäkin tulee, huokaus.

Rakkaudesta koiriin

On päiviä jolloin voisi kirota nuo karvanaamat maan syvimpään kolkkaan ja on päiviä jolloin ihailee, että voi kuinka hienoja tyttöjä Niinalla on.

Eilen lähtiin kuvaamaan naapurin 10 päivän ikäistä shettistä. Sulennon Sofiaa ja tottakai Lyllerö tuli mukana. Siinä hetken haasteltiin ja Lyyliä kiinnosti niin mahottomasti suomenajokoira Vallu. Täytyi vihjata, että koirapoloisella on juoksut kun niin kiinnosti vingahdella.
Sitten vaan koira puuhun kiinni ja pidettiin noin. 20 min kuvaustuokio. Lyyli oli hienosti, siinä se köllöttelin puun varjossa nättinä tyttönä ja oikein herttaisena.
Kun kuvat oli hoidettu ja muutama sana turistu lähdettiin kotia kohti jolloin napsasin muutaman kuvan.




Ja pitäähän sitä nyt yks kuva laittaa kuvauksen kohteesta. Laatu ei tosin ole mikään erittäin kehuttava kuten ei noissa Lyylin kuvissakaan. Eli tässä esittäiytyy vajaa 2 viikon ikäinen shettis Sulennon Sofia.



Eilen sitten lenkkeiltiin, lueskeltiin kirjoja ja leikittiin porukalla pihalla ulkona. Sekä Lillikin pääsi kunnon elämyslenkille. Hihih.

Tänään sitten aamulla aloittelin lenkillä ja kunnon harjauksella. Tosta lähtee karvaa vieläkin aivan hemmetisti !
Siinä sitten tuli kylältä yks mies polkupyörälle haastelemaan ja olin eka, että nyt se koira menee, mutta ei. Lyyli kiltisti pysyi paikalla ilman käskyä ja antoi mun harjata se loppuun. Tosin annoin sitten luvan käydä moikkaamassa Passea ja olin, että nonin, nyt se tietysti kurakäpälillään hyppää, mut ei, lipas muutaman kerran kättä ja kipitti takas mun turviin. Seuraavat 30 min hyörittiin pihalla, mut Lyyliä ei paljon kiinnostanut, heilautti häntää muutaman kerran ja pakeni taas mun turviin.
IHANAA ! Yli-innokkaisuus alkaa pikkuhiljaa haihtua ja esiin puskee koira mikä oli ennen juoksuja, vaikka vielä niitäkin on 3 viikkoa jäljellä. Toko tosin kusee. Mustakin on tullut sen verran laiska, etten ole jaksanut yritellä. Täytyis ettiä joku häiriöpaikka ja vetää kunnon putki. Ei me kehdata taas juoksujen jälkeen palata Kssk:n jatkoihin peukalo keskelle kämmentä kasvaneena.
Seuraamisessa ollaan otettu pysähdyksiä ja jääviä ahkerasti joten nyt koira jätättää inhottavasti ja luoksetulo, että se on laiska ! Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa tehotreenaamaan nyt, kun kerta lomakin alkaa.

Jälleen terveitä koiria - ja juoksuja

Musta on tullut erittäin laiska tän blogin pitämisen suhteen. Tosin mulla on ollut kokoajan jotain menoa, tai sitten kun ei ole ollut niin olen käyttänyt kaiken ajan mustan karvapallo kainalossa nukkuen.

Eli 8.5, päivää ennenkuin oltais juhlittu Meijun 4 v synttäreitä Meiju aloitti oksentamisen ja ripuloinnin. Koira ei antanut katsoa suuta ja kyllä se pureskeli ruoat, mutta sylki ulos ja nieleminen oli vaikeaa. Sunnuntaina Lyyli tuli sitten kipeäksi. Se ei tosin oireilluit muuten, kun hengitys röhisi ja nieleminen oli silläkin vaikeaa. No maanantaina päivällä kaikki näytti hyvältä, kunnes sitte 20 maissa illalla alkoi jälleen röhinä.
Tiistaina soitettiin eläinlääkäriin ja aika saatiin keskiviikoksi klo. 13.

Keskiviikkona äiti ja veljeni Mika hoiti Lyylin ja Meijun eläinlääkäriin Anjalaan.
Meijulta otettiin verikokeet ja tulehdusarvot oli korkealla. Siinä kuulemma oli riemua, koira meinasi kirjaimellisesti kusta alleen paniikissa..
Lyyli taas otti ilon irti ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi taas liukkaat lattiat kiusasi, mutta ell huoneeseen sisälle päästyä hurmasi lääkärin täysin. Kehui mustaksi kaunottareksi ja kuinka sievästi käyttäytyi. Antoi tutkia itsensä ja näytti nätisti hampaat ja silloin ell huomasi, että syvällä kitalaessa oli punostusta. Hän päätti tarkistaa asian ja koiralle nukutuspiikki eikä Lyyli ollut sitäkään tajunnut.

Nukutuksessa selvisi, että kitalessa, syvällä kurkussa oli halkile ja nielurisat veristi pahasti. Suun desifiointi ja suonensisäistä antibioottia ja eikun heräilemään.
Paluumatkalla äiti sitten hakikin mut heti kahdelta koulusta ja eikun omaan huoneeseen tein tokkuralle koiralle paikan ja siinä se torkkui useammankin hetken.
Sitä ei tiedä mistä ovat pöpön saaneet, varmaan jostain mätsäreistä on tullut Meijulle, mutta Lyyli on voinut satuttaa suunsa myös keppileikeissä, ken tietää.
Pääasia kummiskin, että nyt aletaan tervehtymään urakalla. Loppukuun ovatkin sitten kaikki kolme lääkekuurilla. (Varmuuden vuoksi Lillekin antibiootit, kun on ollut kahden kipeän koiran kanssa kokoajan tekemisissä.)

Noh, viikon verran oon odottanut, että koska Lyylillä alkaa toiset juoksut. Toissapäivänä näytti sitten siltä, että nyt täytyy kattoa kenen lähelle tuon päästää. Hankalaa vain, kun koira ei tiputtele ja on niin pirun siisti niin tietää, että onko, mutta "onneksi" edes sen luonne muuttuu täysin ja pissata täytyy kokoajan..
Nyt sitten ollaakin kesäkuun puoliväliin asti varovaisia, mutta onneks taidetaan heinäkuussa lähteä leirille Ellun & suomenlapinkoira Lakun sekä Sinin & sheltti Töpön kanssa. Sitä odotellessa.

Nyt on pitkä viikonloppu edessä ja sen jälkeen viikko enää peruskoulua ja kesäloma kutsuu. AH ! Koiran kanssa kokoajan, se se vasta nannaa onkin. Me ollaan usein vietetty laatuaikaa minä kuistilla istuen ja lukien kirjoja ja Lyllerö sylissä maaten. Kun koirilta antibiootit loppuu niin kaikki kolme pestään, joten sitäkin odotellessa.

Niin ja ehkä me vihdoin juoksujen jälkeen päästäis tokoilemaan kunnolla. On ollut kohta 3kk tauko ja alkaa pikkuhiljaa häiriö kaatumaaan.. Hirvittää oikein.

Ja sekavan tekstin päätteeksi, palaillaan taas asiaan.

Kevättä rinnassa, vähän liikaakin

Nyt me ollaan lähinnä kotona vain kinasteltu tuon ihanan pienin mustan karvattoman rottani kanssa (jotkut erehtyvät kutsumaan koiraksi), että kumpi määrää ja kumpi tottelee.

Vaikka pentuaika olikin ihanaa, odotan että tämä älytön mörköikä lähtee poes ja nopeasti ! Eli koira tekee toisia juoksuja, se ei ole enää lähellekään sama Lyyli, kuin mitä minä tunnen. Koiraa ei pahemmi tokoilu kiinnosta, ehkä osittain johtuu kuumuuskin. Mutta auta armias, kun hän haistaa ihanan lannanhajun mitä on pellolle viskelty niin silloin ei paina kuumuus eikä väsymys yhtään.. Argh.

Eli suomeksi, me ollaan lenkkeilty ja vähän tokoiltu sekä erityisesti olen napsinut kuvia taas. Joten tämä postaus jää kuvapainotteiseksi, kun mulla ei toi ajatus rullaa yhtään. Se ei tosin ole mikään uusi juttu.

Huomenissa varmaan ennen peliä käyn uittamassa karvakasan. Tänään oli tarkoitus, mut jotenkin kummasti nukuin parin tunnin päiväunet ja harjasin koiraa tunnin verran.
Voitte kuvitella minkä näköinen se oikeasti on, miten siinä enää ylipäätänsä on yhtään karvankarvaakaa ? :o Ei voi muuta kuin ihmetellä ja suuresti.

25.4.2009 Iitti, Kausalan ravilinna

Jälleen kerran on todistettu, että mun arvaukset menivät oikeaan. 11.10 starttasi Ummeljoen peränurkista auto, Lyyli kevythäkissä takapenkillä ja äippä kuskina kohti Iittiä, Kausalan ravilinnaa missä tänään järjestettiin match show.

Perillä me parkkeerattiin auto liiankin aurinkoiseen paikkaan, kaivettiin rokotustodistus vaan kansiosta ja eikun ilmottautumaan. Numero meillä oli 2 ja samalla sitten äippä sponssasi mulle kahvit ja pullan. Oli kyllä hyvää, mitä nyt jännityksissäni maistoin..

Ilma oli kuin tilattu, ainakin meille kaksijalkaisille. Nämä karvalliset ystävämme tosin läähättivät senkin edestä mitä me jännitimme.

No Elluhan siinä sitten saapuikin juuri sopivasti, kun oltiin kevythäkkiä raahaamassa varjoon. Eikun mahd. varjoisa paikka joka löytyi suht helposti. ison rakennuksen kulmaus, mistä näki hyvin kehiin ja oli lyhyt matka. Eka kamat paikoilleen, sitten vähän viimeistelytreeniä ja pieni kävelylenkki Iitin metsissä. Takaisin leirissä koirat vaan kevythäkkeihin ja eikun odottelua ja jännittämistä. Etenkin viimeistä. Mulla oli hermot kireällä.. Ihan oikeasti jännitin jotenkin ylipaljon ja aamulla, kun sumuttelin Lyylin häntää löysin sieltä ihmeen suuren mutkan.. Mua alkoi tottakai itkettämään. Kaikki kaatuu päälle; ensin kasvattajalta ei saavu papereita ja kasvattaja on kadonnut tuhka tuuliin ja toiseksi koira ei ole näyttelykelpoinen, vaikka joskus ne paprut tulisikin.
Siinä sitten Lyylille rähisin ja mua nyt kyllä kaduttaa. Eihän koiraparka mitään pahaa ole tehnyt..

No, sitten eikun vaan koira Ellulle ja heti eka pari uunista ulos. Kehän laidalla sitten vaan jänskätettiin ja Lyyli ei antanut kaikkeaan. Ellu yritti täysillä ja koira jotenkin vaan oli löysä.. Loppua kohti Ellu sai tsempattua Lyylin tosi hienosti vireeseen. Parina ollut irlanninsetteri Robi (Kohta 7 vuotias komea uros.) Ja niinhän siinä kävi, että se sai punaisen. Mua kiukutti Lyylin löysyys ja se, että sininen tuli. Todella lapsellista, mutkun syvällä mielessäni odotin punasta, kuten kahdesta aikaisemmasta mätsistä on tullut. Äkkiä vaan kehästä Lyyli pois ja Ellulle Laku käsiin. Laku saikin hienosti ekan punasensa. Komea mies<3

MUOKS ! En tiedä mitä tää blogi oikeen sählää, mutta äsken lueskella tajusin, että tää ei ole julkassut sitä mun sinisten kehä tekstiä.. Vaikka se tossa tallennuksessa onkin. No lukekaapas, jos vaikka nyt tulis esiin..

Sitten koira kevythäkkiin ja ite taas jännäämään. Just sopivast naureskeltiin, että voi Lyllerö reppanaa, kun se oli ihan sikeän unen vallassa. Ja vielä sopivammin, tulikin just kuulutus, että sinisten saanet kehään. Eikun äkkiä uninen koira hihnaan ja Ellu kiikuttaa sen kehälle. Ja voitte kuvitella kuinka pihalla koira oli. Mulle vaan Leppis käsiin. (Btw. Tässä välissä täytyykin kiittää Lakua seuramiehenä olosta. Sen turkkiin oli hyvä nyhryttää, kun ite jännitin miten Lyylin ja Ellun käy.)

Ellu siis ekana ja joukko koiria perässä. Eka karsittiin heti kaksi pois, sitten taas tippui kaksi ja sitten mun hämärän muistini mukaan olikin enää 4 koiraa jäljellä ja tajusin, et hittolainen, Lyylin on pakko sijottua nyt ees viimoseksi. No sitten tuomari sijoitti 4- ja 3-sijalla olevat ja minä tein keskellä kenttää uria Laku perässä.. Sitten tuomari juoksutti muutaman kerran Lyyliä ja komeaa kultsu-urosta ympäri ja vielä kerran. Sitten se sijoitti; Lyyli toiseksi !
Tais olla tuomarillekin vaikea valita, mut me oltiin yli tyytyväisiä. Komea pokaali ja ruusuke saatiin kotiin !

Ja kaiken lisäksi Ellu sai Lyylin tosi nätisti ravaamaan ja seisomaan. Mestarihandleri mulla ja loistokoira. Että kyllähän tässä täytyy tyytyväinen olla, kun Lyyli oli joukon nuorin koira ja kummiskin tokasijotus.

"Voi Niinan kullat !"

On jääny viikon postaukset kokonaan unholaan. Itselläni on ollut koulussa reippaasti kokeita (mm. niitä ihania valtakunnallisia) joten eipä ole aika riittänyt paljon koneella nuhruttamiseen.
Kuten otsikosta voi päätellä tämä postaus on lähestulkoon lässytystä kahdesta karvapallosta, ketkä ovat tosiaan mulle koko elämä.. Ainakin melkein.

Alotetaan sitten mammasta. Sen kanssa on peruslenkkiä heitetty ja seuraamisen askelia otettu. Siitä kyllä huomaa niin selvästi, että koko koira on elämäniloa täynnä. Ehkä mamma on luotu olemaan aina ystävällinen ja iloinen, päivän piristys kun toinen tepsuttaa ison mahansa kanssa..
Pitäis tosiaan varmaan leikata toi koira, kun hormonihäiriöt alkaa taas pahentua. Ei se siitä kärsi, mutta on inhottava katella, kun massu on täynä nestettä..

Mutta jatkakaamme. Eli Lillille heitettiin tarhaan patja. Olkoot nyt pari viikkoa siellä. Ja se nauttii aivan älyttömän paljon. Keskiviikkona eli ekana päivänä, kun patja oli tarhassa mamman leikkihalut heräsi. Hiekka sen, kun pöllysi kun Lilli veti tyytyväisenä patjaa perässä. Arvatkaa oliko omistajat yhtä tyytyväisiä. Kaikki vuoronperään komensi sitä ja lopulta se uskoi Nikon jyrkkää eitä ja kävi tyytyväisenä makoilemaan. Aina, kun kurkkaa ikkunasta niin siellä se on ketärät ojossa tyytyväisenä makailemassa..
Joko se on vartiointipaikalla tai köllimässä patjalla.
Nyt tulee muutama kuva, kun erehdyin äsken 8.15 herättämään mamman kauneusuniltaan.

Se näyttää niin viisaalta !

Ja mitä sitten Lyyliin tulee. Sen kanssa me ollaan vedetty tokoa tällä viikolla vähän löysemmin. Ollaan pääasiassa keskitytty seuraamiseen ja siitä irtoamiseen. Paikallaan makuuta meni 2,5 min ! Olen älyttömän tyytyväinen. Kyllä maalla on mukavaa, nimittäin saimme kivat häiriötreenit kahdesta ulvovasta koirasta, kolmesta auringossa lämmittelevästä kissasta ja vielä kaikenlisäksi sirkkelin äänestä. Koira keskittyi silti hyvin seuraamiseen. Mitään jättöjä en ottanut, pääasia on nyt vaan se seuraaminen..
Niin ja yhtenä päivä lenkkeilessä äipän & Lillin kanssa mentiin Kymen koirapalvelun ohi, missä oli tarhassa 2 dogoa (vai oliko niitä jopa 3?) ja me vedettiin siinä noin 50 m seuraamispätkä. Kontakti pelasi ihan ok, kyllä se muhun katto, mut huomas keskittymisestä et korvat kääntyili ja liike meni tepsutukseks. Palkaksi nakinpala ja rapsutukset. Olin nimittäin ylpeä, koska nyt se alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan tosta sen koira-innosta ! Ihana musta karvapallero.

Ja mitä karvaan tulee.. Olen harjannut viikon ajan siitä lähes jokapäivä hedelmäpussillisen karvaa. Arvatkaa vaa näyttääkö toi rotalta ? Tänään nimittäin on Iitissä mätsäri.. Lyyli menee isoihin ja vielä karvattomana, että sieltä tulee sin, ei sij. Mutta mua se ei haittaa, pääasia että käyttäytyy kehässä hyvin niin oon tyytyväinen. Seurana meillä on siis Ellu ja Leppis. Ja Ellunteri esittääkin Lyylin parikehässä ;)
Nyt pitäiski kiireesti lähteä sumuttamaan kaljun koiran häntää auki. Se on niin säälittävän näkönen turrikka. Harja vaa täyttyy alle aikayksikössä isoista tumpuista.

Ja olihan se eilen sulonen, kun mahakarvoja setvin niin, että mulla oli luunpala kädessä. Koira innostuki nappaamaan luusta kiinni, että hampaat iskoistui suoraan mun nahkaan. Ja vielä kulmahammas ja mun suustahan tuli joukko kauniita sanoja. Koiraparka pelästyi niin paljon, että se kävi mun eteen makaamaan, tassut vielä mun kenkien päälle. Hetken kuluttua se varovasti hivuttautui nuolemaan mun naamaa. Voi Lyldeä. Mut tähän loppuun laittelen viimeviikon otoksia Lylleröstä.
Illalla sitten kerron miten kävi Iitissä. (oottakaapa vaa, meikän arvaus menee oikeaan ;>)

on se mun keppihullu koira vaan fiksu
temppu: "kerjää"

Ja nyt sumuttamaan niitä Lyllerön häntäkarvoja auki !