Rakkaudesta koiriin

On päiviä jolloin voisi kirota nuo karvanaamat maan syvimpään kolkkaan ja on päiviä jolloin ihailee, että voi kuinka hienoja tyttöjä Niinalla on.

Eilen lähtiin kuvaamaan naapurin 10 päivän ikäistä shettistä. Sulennon Sofiaa ja tottakai Lyllerö tuli mukana. Siinä hetken haasteltiin ja Lyyliä kiinnosti niin mahottomasti suomenajokoira Vallu. Täytyi vihjata, että koirapoloisella on juoksut kun niin kiinnosti vingahdella.
Sitten vaan koira puuhun kiinni ja pidettiin noin. 20 min kuvaustuokio. Lyyli oli hienosti, siinä se köllöttelin puun varjossa nättinä tyttönä ja oikein herttaisena.
Kun kuvat oli hoidettu ja muutama sana turistu lähdettiin kotia kohti jolloin napsasin muutaman kuvan.




Ja pitäähän sitä nyt yks kuva laittaa kuvauksen kohteesta. Laatu ei tosin ole mikään erittäin kehuttava kuten ei noissa Lyylin kuvissakaan. Eli tässä esittäiytyy vajaa 2 viikon ikäinen shettis Sulennon Sofia.



Eilen sitten lenkkeiltiin, lueskeltiin kirjoja ja leikittiin porukalla pihalla ulkona. Sekä Lillikin pääsi kunnon elämyslenkille. Hihih.

Tänään sitten aamulla aloittelin lenkillä ja kunnon harjauksella. Tosta lähtee karvaa vieläkin aivan hemmetisti !
Siinä sitten tuli kylältä yks mies polkupyörälle haastelemaan ja olin eka, että nyt se koira menee, mutta ei. Lyyli kiltisti pysyi paikalla ilman käskyä ja antoi mun harjata se loppuun. Tosin annoin sitten luvan käydä moikkaamassa Passea ja olin, että nonin, nyt se tietysti kurakäpälillään hyppää, mut ei, lipas muutaman kerran kättä ja kipitti takas mun turviin. Seuraavat 30 min hyörittiin pihalla, mut Lyyliä ei paljon kiinnostanut, heilautti häntää muutaman kerran ja pakeni taas mun turviin.
IHANAA ! Yli-innokkaisuus alkaa pikkuhiljaa haihtua ja esiin puskee koira mikä oli ennen juoksuja, vaikka vielä niitäkin on 3 viikkoa jäljellä. Toko tosin kusee. Mustakin on tullut sen verran laiska, etten ole jaksanut yritellä. Täytyis ettiä joku häiriöpaikka ja vetää kunnon putki. Ei me kehdata taas juoksujen jälkeen palata Kssk:n jatkoihin peukalo keskelle kämmentä kasvaneena.
Seuraamisessa ollaan otettu pysähdyksiä ja jääviä ahkerasti joten nyt koira jätättää inhottavasti ja luoksetulo, että se on laiska ! Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa tehotreenaamaan nyt, kun kerta lomakin alkaa.

Jälleen terveitä koiria - ja juoksuja

Musta on tullut erittäin laiska tän blogin pitämisen suhteen. Tosin mulla on ollut kokoajan jotain menoa, tai sitten kun ei ole ollut niin olen käyttänyt kaiken ajan mustan karvapallo kainalossa nukkuen.

Eli 8.5, päivää ennenkuin oltais juhlittu Meijun 4 v synttäreitä Meiju aloitti oksentamisen ja ripuloinnin. Koira ei antanut katsoa suuta ja kyllä se pureskeli ruoat, mutta sylki ulos ja nieleminen oli vaikeaa. Sunnuntaina Lyyli tuli sitten kipeäksi. Se ei tosin oireilluit muuten, kun hengitys röhisi ja nieleminen oli silläkin vaikeaa. No maanantaina päivällä kaikki näytti hyvältä, kunnes sitte 20 maissa illalla alkoi jälleen röhinä.
Tiistaina soitettiin eläinlääkäriin ja aika saatiin keskiviikoksi klo. 13.

Keskiviikkona äiti ja veljeni Mika hoiti Lyylin ja Meijun eläinlääkäriin Anjalaan.
Meijulta otettiin verikokeet ja tulehdusarvot oli korkealla. Siinä kuulemma oli riemua, koira meinasi kirjaimellisesti kusta alleen paniikissa..
Lyyli taas otti ilon irti ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi taas liukkaat lattiat kiusasi, mutta ell huoneeseen sisälle päästyä hurmasi lääkärin täysin. Kehui mustaksi kaunottareksi ja kuinka sievästi käyttäytyi. Antoi tutkia itsensä ja näytti nätisti hampaat ja silloin ell huomasi, että syvällä kitalaessa oli punostusta. Hän päätti tarkistaa asian ja koiralle nukutuspiikki eikä Lyyli ollut sitäkään tajunnut.

Nukutuksessa selvisi, että kitalessa, syvällä kurkussa oli halkile ja nielurisat veristi pahasti. Suun desifiointi ja suonensisäistä antibioottia ja eikun heräilemään.
Paluumatkalla äiti sitten hakikin mut heti kahdelta koulusta ja eikun omaan huoneeseen tein tokkuralle koiralle paikan ja siinä se torkkui useammankin hetken.
Sitä ei tiedä mistä ovat pöpön saaneet, varmaan jostain mätsäreistä on tullut Meijulle, mutta Lyyli on voinut satuttaa suunsa myös keppileikeissä, ken tietää.
Pääasia kummiskin, että nyt aletaan tervehtymään urakalla. Loppukuun ovatkin sitten kaikki kolme lääkekuurilla. (Varmuuden vuoksi Lillekin antibiootit, kun on ollut kahden kipeän koiran kanssa kokoajan tekemisissä.)

Noh, viikon verran oon odottanut, että koska Lyylillä alkaa toiset juoksut. Toissapäivänä näytti sitten siltä, että nyt täytyy kattoa kenen lähelle tuon päästää. Hankalaa vain, kun koira ei tiputtele ja on niin pirun siisti niin tietää, että onko, mutta "onneksi" edes sen luonne muuttuu täysin ja pissata täytyy kokoajan..
Nyt sitten ollaakin kesäkuun puoliväliin asti varovaisia, mutta onneks taidetaan heinäkuussa lähteä leirille Ellun & suomenlapinkoira Lakun sekä Sinin & sheltti Töpön kanssa. Sitä odotellessa.

Nyt on pitkä viikonloppu edessä ja sen jälkeen viikko enää peruskoulua ja kesäloma kutsuu. AH ! Koiran kanssa kokoajan, se se vasta nannaa onkin. Me ollaan usein vietetty laatuaikaa minä kuistilla istuen ja lukien kirjoja ja Lyllerö sylissä maaten. Kun koirilta antibiootit loppuu niin kaikki kolme pestään, joten sitäkin odotellessa.

Niin ja ehkä me vihdoin juoksujen jälkeen päästäis tokoilemaan kunnolla. On ollut kohta 3kk tauko ja alkaa pikkuhiljaa häiriö kaatumaaan.. Hirvittää oikein.

Ja sekavan tekstin päätteeksi, palaillaan taas asiaan.

Kevättä rinnassa, vähän liikaakin

Nyt me ollaan lähinnä kotona vain kinasteltu tuon ihanan pienin mustan karvattoman rottani kanssa (jotkut erehtyvät kutsumaan koiraksi), että kumpi määrää ja kumpi tottelee.

Vaikka pentuaika olikin ihanaa, odotan että tämä älytön mörköikä lähtee poes ja nopeasti ! Eli koira tekee toisia juoksuja, se ei ole enää lähellekään sama Lyyli, kuin mitä minä tunnen. Koiraa ei pahemmi tokoilu kiinnosta, ehkä osittain johtuu kuumuuskin. Mutta auta armias, kun hän haistaa ihanan lannanhajun mitä on pellolle viskelty niin silloin ei paina kuumuus eikä väsymys yhtään.. Argh.

Eli suomeksi, me ollaan lenkkeilty ja vähän tokoiltu sekä erityisesti olen napsinut kuvia taas. Joten tämä postaus jää kuvapainotteiseksi, kun mulla ei toi ajatus rullaa yhtään. Se ei tosin ole mikään uusi juttu.

Huomenissa varmaan ennen peliä käyn uittamassa karvakasan. Tänään oli tarkoitus, mut jotenkin kummasti nukuin parin tunnin päiväunet ja harjasin koiraa tunnin verran.
Voitte kuvitella minkä näköinen se oikeasti on, miten siinä enää ylipäätänsä on yhtään karvankarvaakaa ? :o Ei voi muuta kuin ihmetellä ja suuresti.