25.4.2009 Iitti, Kausalan ravilinna

Jälleen kerran on todistettu, että mun arvaukset menivät oikeaan. 11.10 starttasi Ummeljoen peränurkista auto, Lyyli kevythäkissä takapenkillä ja äippä kuskina kohti Iittiä, Kausalan ravilinnaa missä tänään järjestettiin match show.

Perillä me parkkeerattiin auto liiankin aurinkoiseen paikkaan, kaivettiin rokotustodistus vaan kansiosta ja eikun ilmottautumaan. Numero meillä oli 2 ja samalla sitten äippä sponssasi mulle kahvit ja pullan. Oli kyllä hyvää, mitä nyt jännityksissäni maistoin..

Ilma oli kuin tilattu, ainakin meille kaksijalkaisille. Nämä karvalliset ystävämme tosin läähättivät senkin edestä mitä me jännitimme.

No Elluhan siinä sitten saapuikin juuri sopivasti, kun oltiin kevythäkkiä raahaamassa varjoon. Eikun mahd. varjoisa paikka joka löytyi suht helposti. ison rakennuksen kulmaus, mistä näki hyvin kehiin ja oli lyhyt matka. Eka kamat paikoilleen, sitten vähän viimeistelytreeniä ja pieni kävelylenkki Iitin metsissä. Takaisin leirissä koirat vaan kevythäkkeihin ja eikun odottelua ja jännittämistä. Etenkin viimeistä. Mulla oli hermot kireällä.. Ihan oikeasti jännitin jotenkin ylipaljon ja aamulla, kun sumuttelin Lyylin häntää löysin sieltä ihmeen suuren mutkan.. Mua alkoi tottakai itkettämään. Kaikki kaatuu päälle; ensin kasvattajalta ei saavu papereita ja kasvattaja on kadonnut tuhka tuuliin ja toiseksi koira ei ole näyttelykelpoinen, vaikka joskus ne paprut tulisikin.
Siinä sitten Lyylille rähisin ja mua nyt kyllä kaduttaa. Eihän koiraparka mitään pahaa ole tehnyt..

No, sitten eikun vaan koira Ellulle ja heti eka pari uunista ulos. Kehän laidalla sitten vaan jänskätettiin ja Lyyli ei antanut kaikkeaan. Ellu yritti täysillä ja koira jotenkin vaan oli löysä.. Loppua kohti Ellu sai tsempattua Lyylin tosi hienosti vireeseen. Parina ollut irlanninsetteri Robi (Kohta 7 vuotias komea uros.) Ja niinhän siinä kävi, että se sai punaisen. Mua kiukutti Lyylin löysyys ja se, että sininen tuli. Todella lapsellista, mutkun syvällä mielessäni odotin punasta, kuten kahdesta aikaisemmasta mätsistä on tullut. Äkkiä vaan kehästä Lyyli pois ja Ellulle Laku käsiin. Laku saikin hienosti ekan punasensa. Komea mies<3

MUOKS ! En tiedä mitä tää blogi oikeen sählää, mutta äsken lueskella tajusin, että tää ei ole julkassut sitä mun sinisten kehä tekstiä.. Vaikka se tossa tallennuksessa onkin. No lukekaapas, jos vaikka nyt tulis esiin..

Sitten koira kevythäkkiin ja ite taas jännäämään. Just sopivast naureskeltiin, että voi Lyllerö reppanaa, kun se oli ihan sikeän unen vallassa. Ja vielä sopivammin, tulikin just kuulutus, että sinisten saanet kehään. Eikun äkkiä uninen koira hihnaan ja Ellu kiikuttaa sen kehälle. Ja voitte kuvitella kuinka pihalla koira oli. Mulle vaan Leppis käsiin. (Btw. Tässä välissä täytyykin kiittää Lakua seuramiehenä olosta. Sen turkkiin oli hyvä nyhryttää, kun ite jännitin miten Lyylin ja Ellun käy.)

Ellu siis ekana ja joukko koiria perässä. Eka karsittiin heti kaksi pois, sitten taas tippui kaksi ja sitten mun hämärän muistini mukaan olikin enää 4 koiraa jäljellä ja tajusin, et hittolainen, Lyylin on pakko sijottua nyt ees viimoseksi. No sitten tuomari sijoitti 4- ja 3-sijalla olevat ja minä tein keskellä kenttää uria Laku perässä.. Sitten tuomari juoksutti muutaman kerran Lyyliä ja komeaa kultsu-urosta ympäri ja vielä kerran. Sitten se sijoitti; Lyyli toiseksi !
Tais olla tuomarillekin vaikea valita, mut me oltiin yli tyytyväisiä. Komea pokaali ja ruusuke saatiin kotiin !

Ja kaiken lisäksi Ellu sai Lyylin tosi nätisti ravaamaan ja seisomaan. Mestarihandleri mulla ja loistokoira. Että kyllähän tässä täytyy tyytyväinen olla, kun Lyyli oli joukon nuorin koira ja kummiskin tokasijotus.

"Voi Niinan kullat !"

On jääny viikon postaukset kokonaan unholaan. Itselläni on ollut koulussa reippaasti kokeita (mm. niitä ihania valtakunnallisia) joten eipä ole aika riittänyt paljon koneella nuhruttamiseen.
Kuten otsikosta voi päätellä tämä postaus on lähestulkoon lässytystä kahdesta karvapallosta, ketkä ovat tosiaan mulle koko elämä.. Ainakin melkein.

Alotetaan sitten mammasta. Sen kanssa on peruslenkkiä heitetty ja seuraamisen askelia otettu. Siitä kyllä huomaa niin selvästi, että koko koira on elämäniloa täynnä. Ehkä mamma on luotu olemaan aina ystävällinen ja iloinen, päivän piristys kun toinen tepsuttaa ison mahansa kanssa..
Pitäis tosiaan varmaan leikata toi koira, kun hormonihäiriöt alkaa taas pahentua. Ei se siitä kärsi, mutta on inhottava katella, kun massu on täynä nestettä..

Mutta jatkakaamme. Eli Lillille heitettiin tarhaan patja. Olkoot nyt pari viikkoa siellä. Ja se nauttii aivan älyttömän paljon. Keskiviikkona eli ekana päivänä, kun patja oli tarhassa mamman leikkihalut heräsi. Hiekka sen, kun pöllysi kun Lilli veti tyytyväisenä patjaa perässä. Arvatkaa oliko omistajat yhtä tyytyväisiä. Kaikki vuoronperään komensi sitä ja lopulta se uskoi Nikon jyrkkää eitä ja kävi tyytyväisenä makoilemaan. Aina, kun kurkkaa ikkunasta niin siellä se on ketärät ojossa tyytyväisenä makailemassa..
Joko se on vartiointipaikalla tai köllimässä patjalla.
Nyt tulee muutama kuva, kun erehdyin äsken 8.15 herättämään mamman kauneusuniltaan.

Se näyttää niin viisaalta !

Ja mitä sitten Lyyliin tulee. Sen kanssa me ollaan vedetty tokoa tällä viikolla vähän löysemmin. Ollaan pääasiassa keskitytty seuraamiseen ja siitä irtoamiseen. Paikallaan makuuta meni 2,5 min ! Olen älyttömän tyytyväinen. Kyllä maalla on mukavaa, nimittäin saimme kivat häiriötreenit kahdesta ulvovasta koirasta, kolmesta auringossa lämmittelevästä kissasta ja vielä kaikenlisäksi sirkkelin äänestä. Koira keskittyi silti hyvin seuraamiseen. Mitään jättöjä en ottanut, pääasia on nyt vaan se seuraaminen..
Niin ja yhtenä päivä lenkkeilessä äipän & Lillin kanssa mentiin Kymen koirapalvelun ohi, missä oli tarhassa 2 dogoa (vai oliko niitä jopa 3?) ja me vedettiin siinä noin 50 m seuraamispätkä. Kontakti pelasi ihan ok, kyllä se muhun katto, mut huomas keskittymisestä et korvat kääntyili ja liike meni tepsutukseks. Palkaksi nakinpala ja rapsutukset. Olin nimittäin ylpeä, koska nyt se alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan tosta sen koira-innosta ! Ihana musta karvapallero.

Ja mitä karvaan tulee.. Olen harjannut viikon ajan siitä lähes jokapäivä hedelmäpussillisen karvaa. Arvatkaa vaa näyttääkö toi rotalta ? Tänään nimittäin on Iitissä mätsäri.. Lyyli menee isoihin ja vielä karvattomana, että sieltä tulee sin, ei sij. Mutta mua se ei haittaa, pääasia että käyttäytyy kehässä hyvin niin oon tyytyväinen. Seurana meillä on siis Ellu ja Leppis. Ja Ellunteri esittääkin Lyylin parikehässä ;)
Nyt pitäiski kiireesti lähteä sumuttamaan kaljun koiran häntää auki. Se on niin säälittävän näkönen turrikka. Harja vaa täyttyy alle aikayksikössä isoista tumpuista.

Ja olihan se eilen sulonen, kun mahakarvoja setvin niin, että mulla oli luunpala kädessä. Koira innostuki nappaamaan luusta kiinni, että hampaat iskoistui suoraan mun nahkaan. Ja vielä kulmahammas ja mun suustahan tuli joukko kauniita sanoja. Koiraparka pelästyi niin paljon, että se kävi mun eteen makaamaan, tassut vielä mun kenkien päälle. Hetken kuluttua se varovasti hivuttautui nuolemaan mun naamaa. Voi Lyldeä. Mut tähän loppuun laittelen viimeviikon otoksia Lylleröstä.
Illalla sitten kerron miten kävi Iitissä. (oottakaapa vaa, meikän arvaus menee oikeaan ;>)

on se mun keppihullu koira vaan fiksu
temppu: "kerjää"

Ja nyt sumuttamaan niitä Lyllerön häntäkarvoja auki !

Ja ketut

Täytyy kyllä sanoa, että joskus mulla on pieniä vaikeuksia ymmärtää tota koiraa.

Lähdettiin klo. 17 Ummeljoen ala-asteelle tokoilemaan Janskun & Cicin sekä Minnan & Hanin kanssa. Ensinnäkin jännitin koko päivän, että miten Lyyli käyttäytyy ja kotona se oli unelma, kun lähdettiin.
Paikan päällä olikin eri ääni kellossa, sitä ois niin kiinostanu kokoajan mennä moikkaamaan vaan Hania ym.
Me pysyttiin suosiolla sivummalla, ettei pilata toisten treenejä. Se teki kaikki vähä laiskasti, huomas että kiinostus ei ollut huipussa kun meni useinkin maahan, vaikka käsky sano toista.
Ja sitten se kitinä kävi hermoihin niin pahasti, että lopetin treenaamisen. Äippä siinä soittelikin ja vajaa tunnin treenin jälkeen läksin ärtyneenä käppäilemään autoa vastaan.

Kotona mun oli pakko sitten heti ihmetellä, et mikä tossa koirassa on. Häiriötreeninä meil tällä kertaa oli 3 ihmistä ja se teki seuraamisen hyvin, liikkeest maahanmenon ihan ok ja sit viel lisää seuraamista niin oikeesti meni tosi hyvin. Parasta seuraamista mitä ikinä.

Joten onko ton koiran oikeesti niin vaikea ymmärtää, että nyt tokoillaan eikä muita koiria vilkuilla. Nähtävästi on ! Joten tänään meillä tavattiin pohjanoteerauksia ja huippusuorituksi. Valitettavast just julkisella paikalla vedetään läskiksi ja mullahan tunnetusti pinnaa riittää. Pitäis saada itte rauhottumaan itteni, etten alkaisi hermostumaan ja äksyilemään. Lopputulos on aina vaan huonompi. Sen verran sain jo itestäni irti, että lopetin treenit hyvään suoritukseen ja lähdin kotiin tekemään muutaman suorituksen. Se on just toi vuoden ikä, kun kaikki muu on kiinostavempaa ku minä. Mörköikäiset on oikeasti ihania... Varokaa vaa.

Täytyy nyt vaan toivoa, että pääsis Kssk:n treeneihin kunnolla treenaamaan. Ja minäkun luulin, et koira toimii häiriössä paremmin. Äsh, päivä meni ketuilleen, mutta alamäistä lähtee ylösnousu.

Lyyli 1 v<3

Jeps. Pistän tähän heti, että huomen illalla tulee parempaa tekstiä, kunhan nyt käy vähän tokoilemassa.
Eilen meillä meni toko loistavasti, motivaatioo riitti ja koira teki todella innokkaasti huomautuksen jälkeen, mutta tänään oli päivä ihan eri. Häiriötreeninä Meiju seisoi pihalla äidin ja Mikin kanssa. Siinä sitten tehtiin liikkeet mut kokoajan vilkuili koiraa ja kerran sivulletulos painatti suoraan sivulle ja kävi maahan ja istui ja maahan ja seikkaili siinä miten sattuu.
Huomenna olis siis tarkotus lähteä treenailemaan Janskun & Cicin sekä Minnan & Hanin kanssa. Jänskättää kyl tosi paljon, et kuinka hyvin me mennään nolaamaan ittemme. Ohjaaja on ihan pihalla kaikesta ja koira viel enemmin. Varsinkin, kun kertaakaan Hania ei oo nähty ja Cici taas on niin ihana paras ystävä nii voi olla, että koira ei irti teekkään liikkeitä. No sitte vaan kylmästi hihnassa..

Mutta nyt lisäilen tähän vain muutaman kuvan, mitkä tosin on parin päivän takaisia otoksia.
Vielä kerran mahtavat onnittelut Lyylille 1 vuotis synttärin kunniaksi !

Pääsiäinen

Meillä on rauhallista pääsiäistä vietelty. Pääasiassa me ollaan tota noutoa treenattu leikin varjolla, eli pallon kanssa vieläkin. (Edelleenkin koira ymmärtää kapulan väärin... Sen mielestä siihen olisi vallan kiva teroittaa vähän hampaita -.-)

Ollaan me toki tokoiltu laiskasti. Koiraa ei oikein kiinosta jälleen kerran. Kyllähän se teki, paikallaa makuu meni loistavasti, kun vedettiin idaria. Seuraaminen ok, mutta pysähdykset. Ärh. Pitäisi saada tiiviimmäksi.
Meille tule piiitkä tauko ellei yhtäkkiä tuo Mansikka-ahon kenttä sula. (Haluaa tokoilemaan ja äkkiä !)
Halliin en tule koiraa viemään, pitäis vissiin hallimaksu maksaa ja sit ei oikein inspais.. Ollaahan me suunniteltu, että joku päivä lähtään Mylsä cityyn tapaamaan Cici ja sitten mennään vanhalle kotikentille; Keltsun parkkipaikalla tokoilemaan !


Oon nyt noista mätseistä sen verran innostunut, että jos vaikka saisi Lyylille sijoitustakin joskus. Eihän se toki pääasia ole. Lähinnä nyt vaan treeniä treeniä. (Olen huomannut, että koira on liian innostunut seisomisesta niin sillä nuo pysähdykset ehkä sen takia tuottaa ongelmaa. Täytyy kaivaa naksutin esiin ja tänään treeniä !)
Alustavasti ollaan nyt ihan budjetin takia suunniteltu näitä mätsäreitä:

• 25.4 Kausala, ravilinna
• 3.5 Karhula, Robin Hoodin piha-alue
• 7.5 Koria, monitoimitalon hiekka
• 14.5 Kouvola, Mansikka-ahon kenttä

Sitten toukokuun lopussa on myös mukavasti kaikkea, sekä tietysti kesäkuun alussa kanssa. Täytyy vaa sumplia futispelien ja Meijun virallisten näyttelyiden takia, eli osa kesä-heinäkuusta tulee karsiutumaan pois. Jos vaikka heinäkuun lopussa me uskallettais mölleihin, onhan tässä aikaa treenata viel reippaasti !

Nyt pakko pistää Lylleröstä Elimäen seisomiskuva:

8.4 Elimäellä

Eilen tosiaan käytiin taas mätsäreissä. Tälläkertaa Ummeljoelta lähdettiin 2 koiran voimin ja suunnattiin Myllykoskelle hakemaan vielä yksi koira autoon mukaan ja eikun kohti Elimäkeä. Autossa olo vaihteli jännityksestä turtuneeseen tilaan, vielä ei osannut pelätä pahinta..

Saavuttuamme Mustilan koulun pihaan reilusti ajoissa iski jännitys. Hetken aikaa taas pyörittyä eessuntaassun käytiin ilmoittamassa koirat. Veljeni ajokoira Meiju metsästyskoiriin, numeroksi saatiin 303 ja Lyyli sitten isoihin, kun pentujen ikäraja oli 9kk asti ja numeroksi 3. Siinä sitten alko jännittämään, että ei hitto, mullahan on kaks koiraa samaan aikaan. Odotettavissa oli, että kummallekin tulee sininen eikä sijoitusta niin ei hätiä mitiä. Vaikka todellisuudessa paineet olivat korkealla.

Metsästyskoirat alkoivat, siinä yhteiskehä hurautettiin menemään kauhusta jäykällä koiralla - ohjaajasta puhumattakaan. Meiju oli heti tokaparissa, parina näytti ainakin minun silmän mukaan olevan walesinspringerspanieli ja se esiintyi todella hienosti, joten me saatiin sininen. Meiju todellakin jännitti. Kotona arkuudesta ei ole tietoakaan, mutta julkisilla paikoilla missä räpätystä kuuluu joka suunnalta menee koiralta kirjaimellisesti pasmat sekasin.

Onneksi metsästyskoirian oli vähän ja päästiin heti sinisten kehään. Siinä mulle totaalisesti iski pakokauhu, kun näin isojen koirien alkavan. Ja mitäpä muutakaan, kun Lyyli oli isoissa.. Onneks Jansku tajus pyytää multa hihnan, että jos tilanne käy päälle niin sen on pakko mennä kehään ja omatoimisesti menikin. Siinä metsästyskoirien sinisissä seisotettiin Meijua niin takanamme toisessa kehässä seisoi just Lyyli ja Jansku, ilmeet oli kummallakin järkyttyneet: apua mitä ihmettä.

Keskittyminen takaisin Meijuun.. Siinä sinisiä alettiin kättelemään yhteisjuoksun jälkeen pois ja valmistauduin häipymään, mutta ei ! Jäljelle jäi neljä ja muutama kiekka ympäri: sitten tuomari sijoitti 4 ja 3. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, jäljellä Meiju ja jokin upea koira joka oli kuulemma saanut jo sertejäkin. Meiju tollanen arkapöksy joka luottaa omistajaansa veljeeni Mikaan sataprosenttisesti suostui kanssani kehään, esiintyi nätisti ja vielä kahden parhaan joukossa ! Siinä sitten vielä kiekka juoksua heitettiin ja me sijoituttiin toiseksi. Hyvä Meiju !
Tuomari kehui Meijua nätiksi ajokoiraksi jolla on mainio käytös ja hyvä esiintyminen ottaen huomioon arkuuden. Kriitiksi tuli pään vaakataso asento, samalla menee koko koiran ryhti pilalle, kun pää on liian samassa linjassa sekä jännityksestä johtuen päntä painui jalkojen väliin ja samalla perse tyssähti ales tehden pyöreän muodon. Saadaan silti olla totaallisen ylpeitä ! Hihi, tämä postauksen päätähti olikin ylläriylläri Meiju. Eli meille rapsahti metsästyskoirien SIN2, ekaa kertaa aran koiran kanssa kehässä, en voinut edes unelmoida paremmin. Sanoin jo autossa, että kummallakin koiralla lähtään sinistä hakemaan ja Meiju yllätti todella positiivisesti !


(pstt. kuvissa laatu pissii, kun olen joutunut pienentelemään niitä reilusti ja pahoittelen kuvien kokoa, lataan ne myöhemmin kunnolla nettiin !)

Ja Lyylikin. Jansku joutui sitten esittämään Lyylin, kun meillä venyi ja hienosti nekin sai punaisen nauhan ! Itsehän en nähnyt, mutta kuulemma Lyyli oli vetänyt todella nätin ravin.
Eikun odottelemaan isojen koirien punaista kehää. Ja siksi me isoissa oltiin, kun Elimäellä meni pentujen ikäraja 5-9kk. Mutta tässä on nyt tähtäimessä vielä muutamat pentuluokat, ennenkun menee "yli-ikäiseksi"
Punasten kehässä oli älyttömästi porukkaa, siinä kättely alkoi ja Lyyli seisoi kuin tatti. Olin koirasta hirmu hirmu hirmu ylpeä, sitä ei voi sanoilla edes kuvata. Jäljellä oli nopeiden laskujeni mukaan 8 koiraa ja meidät käteltiin 7 koirana pois. No kaksi mätsäriä takana ja hienosti on kummastakin punaisen saanut meidän pikku Lylde !

Joten mitähän tähän tokaisisi, eilinen päivä meni kummankin koiran osalta yli odotusten joten vielä tänäänkin olen leijunut täällä ylpeyksissä. Hienoa Lylde ja Meiju. Sekä Cici, joka sijoittui hienosti pienten sin4 !

1.4 >> Lilli 6 v ! sekä postauksia Lyllerön tokoilusta

Ja taas tämäkin postaus aloitetaan valtavilla onnitteluilla ! Aprillipäivänä meidän Lillille tuli ruhtinaalliset 6 vuotta ikää. Paljon onnea Lillille ja hänen veljelle Jepelle. Täällä on nyt sitten jo keski-ikäinen koira, ja huomaa kyllä. Mm. tuntuu, että uni maistuu vieläkin enemmän. Ikä tekee tepposet, hehe.
No mutta, Lillin kanssa me ollaan käyty pitkillä lenkeillä. Lyyli kirmaillut perästä vapaana ja mamma on ollut innoissaan rauhallisesta kävelystä. Mikäs sen mukavempaa kuin pitkät lenkit lämpöisessä kevätsäässä. Tai keväästä en tiedä, aamulla ainakin tihutti räntää.

Ja sitten yllätysyllätys, siirrytään taas päätähteemme Lyyliin. Elikkäs Keltsulla oli viimoset tokotreenit samana päivänä, kun oli Lillin synttärijuhlat. Eli 1.4. Kiitos paljon Artolle ja Tarjalle, on ollut mukavaa käydä ! Onneksi tokoharrastus tulee silti jatkumaan, tosin Kssk:n parissa Kouvolassa.
Tokossa meillä oli ensin sosiaalisia harjotuksia, Arto teki luoksepäästävyyden. Kertokaa nyt joku, että miten ihmeessä saan ton kakaran rauhottumaan, kaikki menee siihen asti hyvin ennenkuin joku koskee siihen, silloin sekoaa. Naksun kanssa ollaan kotona treenattu, että porukat koskee, onnistuu ihan ok. Mutta sitten, kun jonkun suht vieraan, jota näkee noin kerran viikossa pitäis koskea ni pieni pakitus ja peppu vatkaa ylös - ales liikettä. Eli luoksepäästävyydessä ei edelleenkään kehumista.
Sen jälkeen otettiin ohituksia. Voi jummi ! Lyyli toimi upeasti. Ainakin siihen nähden mitä joskus on ollut. Tosi hyvin meni, ohitukset meni ongelmitta.
Sen jälkeen otettiin paikalle jättöjä ja nekin meni hyvin. Janskun kanssa naureskeltiin, että koira näyttää ihan LAAMALTA, kun se alkaa mun liikkeitä seuraamaan pääliikkeiin.
Sitten sivulletuloa, vähän hidasta oli ja pari kertaa viistotti ja jäi liian kaus, mut eiköhän tää tiivistäminen siis tästä ala.
Ja aivan ! Tarjan kanssa viimekerralla suunniteltiin, että miten saan koiran pysymään maassa, kun kierrän sen. Esim. idarissa, aina kun olin takana se kierähti niin, että näkee mut. Tarja keksi, et härnää ja hämää ja niihän me viimeviikolla treenittiin ja kyllä onnistui kun näytettiin Tarjalle, että mikä on tällähetkellä tulos.

Tokot loppui, Janskun kanssa käytiin viemässä pikkuiset muistotaulut meidän upeille toko-ohjaajille ja sitten Tarja pyysi, että jääkää tytöt treenaamaan jatkoihin. Äkkiä koira autosta ja siinä vähän sivummalla oltiin, kun jatkolaiset otti ohituksia. Meillä ne sujui jo aikaisemmin hyvin, joten se jätettiin tekemättä. Otin sivummalla paikalleen istumista. Ja siinä vaiheessa Lyyli alkoi olla oikeasti jo väsynyt. Se kaksi kertaa kävi makaamaan ja kun katseltiin siinä, että mitä jatkot tekee niin kävi jopa kyljelleen. Joten päätin olla kiusaamatta väsynyttä koiraa ja lähdettiin kotia kohti. Automatka siinä sitten sujuikin, että koira oikeasti ihan tuhisi. Kotonakin se oli niin väsynyt, että laahusti suoraa tietä nätisti tarhaan ja möyri koppiin nukkumaan noin tunniksi.

Se siis tältä erää, pitäisi taas lähteä lenkkeilemään.