Ja ketut

Täytyy kyllä sanoa, että joskus mulla on pieniä vaikeuksia ymmärtää tota koiraa.

Lähdettiin klo. 17 Ummeljoen ala-asteelle tokoilemaan Janskun & Cicin sekä Minnan & Hanin kanssa. Ensinnäkin jännitin koko päivän, että miten Lyyli käyttäytyy ja kotona se oli unelma, kun lähdettiin.
Paikan päällä olikin eri ääni kellossa, sitä ois niin kiinostanu kokoajan mennä moikkaamaan vaan Hania ym.
Me pysyttiin suosiolla sivummalla, ettei pilata toisten treenejä. Se teki kaikki vähä laiskasti, huomas että kiinostus ei ollut huipussa kun meni useinkin maahan, vaikka käsky sano toista.
Ja sitten se kitinä kävi hermoihin niin pahasti, että lopetin treenaamisen. Äippä siinä soittelikin ja vajaa tunnin treenin jälkeen läksin ärtyneenä käppäilemään autoa vastaan.

Kotona mun oli pakko sitten heti ihmetellä, et mikä tossa koirassa on. Häiriötreeninä meil tällä kertaa oli 3 ihmistä ja se teki seuraamisen hyvin, liikkeest maahanmenon ihan ok ja sit viel lisää seuraamista niin oikeesti meni tosi hyvin. Parasta seuraamista mitä ikinä.

Joten onko ton koiran oikeesti niin vaikea ymmärtää, että nyt tokoillaan eikä muita koiria vilkuilla. Nähtävästi on ! Joten tänään meillä tavattiin pohjanoteerauksia ja huippusuorituksi. Valitettavast just julkisella paikalla vedetään läskiksi ja mullahan tunnetusti pinnaa riittää. Pitäis saada itte rauhottumaan itteni, etten alkaisi hermostumaan ja äksyilemään. Lopputulos on aina vaan huonompi. Sen verran sain jo itestäni irti, että lopetin treenit hyvään suoritukseen ja lähdin kotiin tekemään muutaman suorituksen. Se on just toi vuoden ikä, kun kaikki muu on kiinostavempaa ku minä. Mörköikäiset on oikeasti ihania... Varokaa vaa.

Täytyy nyt vaan toivoa, että pääsis Kssk:n treeneihin kunnolla treenaamaan. Ja minäkun luulin, et koira toimii häiriössä paremmin. Äsh, päivä meni ketuilleen, mutta alamäistä lähtee ylösnousu.