Laiskuus

Täällä jälleen elävien kirjoissa ollaan. Tuli kirjoitteluihinkin totaalitauko, kun ei vaan jaksanut tuhlata kauniita kesäpäiviä koneella istumiseen. Lilli mammakin saanut kunnon lenkkeilyä, Lyylistä puhumattakaan.

AH, nyt alkaa aika vihdoin tuottaa tulosta. Lyylihän on kohta sen 1v 3kk ja rauhoittunut on ihan silmissä ! Nykyään, kun meillä ihmisiä vierailee, se käy moikkaamassa kerran, korkeintaan kaksi ja palaa taas tyytyväisenä mun jalkojen juureen köllimään tai puskemaan päätä syliin. Huomattavaahan tässä on siis se, että ennen koiralle oli lähes mahdotonta osottaa hellyyttä, kaikki aina tokasivat että ei taida pahemmin Lyyli-neiti rapsutuksista nauttia, kun äkkiä kiire pois. Nykyäänhän se on sitä, että tyttö itse tulee luokse ja puskee ihan jalkaan kiinni tyytyväinen ilme naamalla. Ja siinä sitä rapsutellaan vaikka tuntitolkulla.

Nykyään lenkillä tulee harvemmin hihnaa käytetty. Tuppaa piski olemaan tielläkin vapaana ja ei siinä mitään, korkeintaan 3 m päässä pysyy. Ohitukset menee hienosti, oli sitten pyöräilijä, mopot, lenkkeilijät tai toiset koirat kyseessä. Mut vielä pitäis saada puserrettua itestään niin paljon irti, et sais koiran toimimaan suuressa koirahäiriössä. Kun ei toi toko tuppaa onnistumaan hihnassa, ongelmanahan tässä on taas yli-innokkuus. Silloin unohtuu korvien käyttö tyystin, kun painaa muita koiria kiusaamaan. ÄSH. Ehkä myö joskus siitäkin päästään yli. Hienosti nykyään tytteli toimii. Tosi upeesti meni eilenkin pellolla seuraamista ja äippä vielä teki parit luoksepäästävyydet ja nous kertaheitolla hymy huulille.

Lilli mammallaki löytyi niskasta noin kananmunan keltuaisen kokoinen rasvapatti. Sillehän ei siis eläinlääkäritkään oikeastaan mitää tee. Etenkään näin mätäkuun aikaan. Lyylille pitäis jokatapauksessa täs kuus rokotusaika tilata nii samal kerral vois sitten sen Lillin patin tarkistuttaa varmasti. Syksyllähän meillä sit luultavasti on eessä Lyylin lonkkakuvaus..

Ehkä se tästä

Musta on tullut totaalilaiska. Aamulla heitän koirille ruoat ja painun takaisin punkkaan nukkumaan ja siinä tyytyväisenä vetelen sikeitä 12 asti. Sitten totean, että on aivan liian kuuma. (Tosin nyt tulee vettä taivaan täydeltä..) Eikä siinä mitään pysty tekemään, kun antaan Lyylin riehua pihalla vapaana ja Lillin narussa köllötellä varjossa. Iltamissa 9 jälkeen sitten heitän pitkän lenkin ja manaan itikoita ja märäkäisiä. Miksi ihmeessä niinkin ärsyttävät olennot on olemassa ? Ilman niitä pärjäis vallan mainiosti..

Tänään päätin, että nyt alan oikeesti ottamaan itteään niskasta kiinni.. Kun taas tuli venyttyy nukkuminen 12 asti. Tuolla vesisateessa me otettiin Lyylin kanssa tokoa ja koira oli upea, sillä oli sama vire päällä ja ouh ! Manailin itteäni, et kun on tullut niin patalaiska niin ei oo paljon jaksanut tokoilla.. Nyt täytyis heti, kun juoksut loppuu niin lähteä treenaamaan oikein tosissaan Kssk:n treeneihin.. Kun sen jäsenkortin odottelussa meni sellainen kolmisen viikkoa ja sitten alkoi mörköily ja sen jälkeen juoksut. Ärh. Tiistaina me naksuiltiin ja eiköhän tää nyt ala oikeesti rullaamaan. Pakko alkaa..
Nyt vaan, kun sitä häiriötreeniä ei oo ollut niin katotaan niin häiriössä toi koira vetää läskiksi.. Eilen lenkillä mentiin Kymen koirapalvelun ohi, siinä tarhassa haukkui 3 dogoa ja silti Lyyli hienosti jaksoi keskittyä seuraamiseen, vaik kontakti vähän lipsuiki. Ei muutakun ravaamaan tietä pitkin.. Musta on vaa tullut niin hätähousu, et hihnasta luopuminen tuntuu kammottavalta, varsinkin kun omistaa yli-innokkaan piskin.

Ruoho on kova sana, etenkin Lillillä. Tiistaina se tunnin aikana kalus lähes koko trampan alusen oksentaen ne sitten pois. Ja kukas taas siivoaa ? Varsinkin kun aikaisemmin jahtasin Lyyliltä pois sammakonraatoa, sen jälkeen nenäliinaa, sitten teippirullaa. Ja taas Lillin oksennusten siivoaminen ja sitten piti Lilli-mammalta kalastaa pahvitoopia pois. Nimittäin Lyylin tarhan vieressä on iso urakka käynnissä.. Mika rakentaa Meijulle koirataloa. Pöh, että ihan oma talokin..

Ja nyt pitäis kotisivuja käydä laittamaan kuntoon. Mitähän siitäkin tulee, huokaus.

Rakkaudesta koiriin

On päiviä jolloin voisi kirota nuo karvanaamat maan syvimpään kolkkaan ja on päiviä jolloin ihailee, että voi kuinka hienoja tyttöjä Niinalla on.

Eilen lähtiin kuvaamaan naapurin 10 päivän ikäistä shettistä. Sulennon Sofiaa ja tottakai Lyllerö tuli mukana. Siinä hetken haasteltiin ja Lyyliä kiinnosti niin mahottomasti suomenajokoira Vallu. Täytyi vihjata, että koirapoloisella on juoksut kun niin kiinnosti vingahdella.
Sitten vaan koira puuhun kiinni ja pidettiin noin. 20 min kuvaustuokio. Lyyli oli hienosti, siinä se köllöttelin puun varjossa nättinä tyttönä ja oikein herttaisena.
Kun kuvat oli hoidettu ja muutama sana turistu lähdettiin kotia kohti jolloin napsasin muutaman kuvan.




Ja pitäähän sitä nyt yks kuva laittaa kuvauksen kohteesta. Laatu ei tosin ole mikään erittäin kehuttava kuten ei noissa Lyylin kuvissakaan. Eli tässä esittäiytyy vajaa 2 viikon ikäinen shettis Sulennon Sofia.



Eilen sitten lenkkeiltiin, lueskeltiin kirjoja ja leikittiin porukalla pihalla ulkona. Sekä Lillikin pääsi kunnon elämyslenkille. Hihih.

Tänään sitten aamulla aloittelin lenkillä ja kunnon harjauksella. Tosta lähtee karvaa vieläkin aivan hemmetisti !
Siinä sitten tuli kylältä yks mies polkupyörälle haastelemaan ja olin eka, että nyt se koira menee, mutta ei. Lyyli kiltisti pysyi paikalla ilman käskyä ja antoi mun harjata se loppuun. Tosin annoin sitten luvan käydä moikkaamassa Passea ja olin, että nonin, nyt se tietysti kurakäpälillään hyppää, mut ei, lipas muutaman kerran kättä ja kipitti takas mun turviin. Seuraavat 30 min hyörittiin pihalla, mut Lyyliä ei paljon kiinnostanut, heilautti häntää muutaman kerran ja pakeni taas mun turviin.
IHANAA ! Yli-innokkaisuus alkaa pikkuhiljaa haihtua ja esiin puskee koira mikä oli ennen juoksuja, vaikka vielä niitäkin on 3 viikkoa jäljellä. Toko tosin kusee. Mustakin on tullut sen verran laiska, etten ole jaksanut yritellä. Täytyis ettiä joku häiriöpaikka ja vetää kunnon putki. Ei me kehdata taas juoksujen jälkeen palata Kssk:n jatkoihin peukalo keskelle kämmentä kasvaneena.
Seuraamisessa ollaan otettu pysähdyksiä ja jääviä ahkerasti joten nyt koira jätättää inhottavasti ja luoksetulo, että se on laiska ! Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa tehotreenaamaan nyt, kun kerta lomakin alkaa.

Jälleen terveitä koiria - ja juoksuja

Musta on tullut erittäin laiska tän blogin pitämisen suhteen. Tosin mulla on ollut kokoajan jotain menoa, tai sitten kun ei ole ollut niin olen käyttänyt kaiken ajan mustan karvapallo kainalossa nukkuen.

Eli 8.5, päivää ennenkuin oltais juhlittu Meijun 4 v synttäreitä Meiju aloitti oksentamisen ja ripuloinnin. Koira ei antanut katsoa suuta ja kyllä se pureskeli ruoat, mutta sylki ulos ja nieleminen oli vaikeaa. Sunnuntaina Lyyli tuli sitten kipeäksi. Se ei tosin oireilluit muuten, kun hengitys röhisi ja nieleminen oli silläkin vaikeaa. No maanantaina päivällä kaikki näytti hyvältä, kunnes sitte 20 maissa illalla alkoi jälleen röhinä.
Tiistaina soitettiin eläinlääkäriin ja aika saatiin keskiviikoksi klo. 13.

Keskiviikkona äiti ja veljeni Mika hoiti Lyylin ja Meijun eläinlääkäriin Anjalaan.
Meijulta otettiin verikokeet ja tulehdusarvot oli korkealla. Siinä kuulemma oli riemua, koira meinasi kirjaimellisesti kusta alleen paniikissa..
Lyyli taas otti ilon irti ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi taas liukkaat lattiat kiusasi, mutta ell huoneeseen sisälle päästyä hurmasi lääkärin täysin. Kehui mustaksi kaunottareksi ja kuinka sievästi käyttäytyi. Antoi tutkia itsensä ja näytti nätisti hampaat ja silloin ell huomasi, että syvällä kitalaessa oli punostusta. Hän päätti tarkistaa asian ja koiralle nukutuspiikki eikä Lyyli ollut sitäkään tajunnut.

Nukutuksessa selvisi, että kitalessa, syvällä kurkussa oli halkile ja nielurisat veristi pahasti. Suun desifiointi ja suonensisäistä antibioottia ja eikun heräilemään.
Paluumatkalla äiti sitten hakikin mut heti kahdelta koulusta ja eikun omaan huoneeseen tein tokkuralle koiralle paikan ja siinä se torkkui useammankin hetken.
Sitä ei tiedä mistä ovat pöpön saaneet, varmaan jostain mätsäreistä on tullut Meijulle, mutta Lyyli on voinut satuttaa suunsa myös keppileikeissä, ken tietää.
Pääasia kummiskin, että nyt aletaan tervehtymään urakalla. Loppukuun ovatkin sitten kaikki kolme lääkekuurilla. (Varmuuden vuoksi Lillekin antibiootit, kun on ollut kahden kipeän koiran kanssa kokoajan tekemisissä.)

Noh, viikon verran oon odottanut, että koska Lyylillä alkaa toiset juoksut. Toissapäivänä näytti sitten siltä, että nyt täytyy kattoa kenen lähelle tuon päästää. Hankalaa vain, kun koira ei tiputtele ja on niin pirun siisti niin tietää, että onko, mutta "onneksi" edes sen luonne muuttuu täysin ja pissata täytyy kokoajan..
Nyt sitten ollaakin kesäkuun puoliväliin asti varovaisia, mutta onneks taidetaan heinäkuussa lähteä leirille Ellun & suomenlapinkoira Lakun sekä Sinin & sheltti Töpön kanssa. Sitä odotellessa.

Nyt on pitkä viikonloppu edessä ja sen jälkeen viikko enää peruskoulua ja kesäloma kutsuu. AH ! Koiran kanssa kokoajan, se se vasta nannaa onkin. Me ollaan usein vietetty laatuaikaa minä kuistilla istuen ja lukien kirjoja ja Lyllerö sylissä maaten. Kun koirilta antibiootit loppuu niin kaikki kolme pestään, joten sitäkin odotellessa.

Niin ja ehkä me vihdoin juoksujen jälkeen päästäis tokoilemaan kunnolla. On ollut kohta 3kk tauko ja alkaa pikkuhiljaa häiriö kaatumaaan.. Hirvittää oikein.

Ja sekavan tekstin päätteeksi, palaillaan taas asiaan.

Kevättä rinnassa, vähän liikaakin

Nyt me ollaan lähinnä kotona vain kinasteltu tuon ihanan pienin mustan karvattoman rottani kanssa (jotkut erehtyvät kutsumaan koiraksi), että kumpi määrää ja kumpi tottelee.

Vaikka pentuaika olikin ihanaa, odotan että tämä älytön mörköikä lähtee poes ja nopeasti ! Eli koira tekee toisia juoksuja, se ei ole enää lähellekään sama Lyyli, kuin mitä minä tunnen. Koiraa ei pahemmi tokoilu kiinnosta, ehkä osittain johtuu kuumuuskin. Mutta auta armias, kun hän haistaa ihanan lannanhajun mitä on pellolle viskelty niin silloin ei paina kuumuus eikä väsymys yhtään.. Argh.

Eli suomeksi, me ollaan lenkkeilty ja vähän tokoiltu sekä erityisesti olen napsinut kuvia taas. Joten tämä postaus jää kuvapainotteiseksi, kun mulla ei toi ajatus rullaa yhtään. Se ei tosin ole mikään uusi juttu.

Huomenissa varmaan ennen peliä käyn uittamassa karvakasan. Tänään oli tarkoitus, mut jotenkin kummasti nukuin parin tunnin päiväunet ja harjasin koiraa tunnin verran.
Voitte kuvitella minkä näköinen se oikeasti on, miten siinä enää ylipäätänsä on yhtään karvankarvaakaa ? :o Ei voi muuta kuin ihmetellä ja suuresti.

25.4.2009 Iitti, Kausalan ravilinna

Jälleen kerran on todistettu, että mun arvaukset menivät oikeaan. 11.10 starttasi Ummeljoen peränurkista auto, Lyyli kevythäkissä takapenkillä ja äippä kuskina kohti Iittiä, Kausalan ravilinnaa missä tänään järjestettiin match show.

Perillä me parkkeerattiin auto liiankin aurinkoiseen paikkaan, kaivettiin rokotustodistus vaan kansiosta ja eikun ilmottautumaan. Numero meillä oli 2 ja samalla sitten äippä sponssasi mulle kahvit ja pullan. Oli kyllä hyvää, mitä nyt jännityksissäni maistoin..

Ilma oli kuin tilattu, ainakin meille kaksijalkaisille. Nämä karvalliset ystävämme tosin läähättivät senkin edestä mitä me jännitimme.

No Elluhan siinä sitten saapuikin juuri sopivasti, kun oltiin kevythäkkiä raahaamassa varjoon. Eikun mahd. varjoisa paikka joka löytyi suht helposti. ison rakennuksen kulmaus, mistä näki hyvin kehiin ja oli lyhyt matka. Eka kamat paikoilleen, sitten vähän viimeistelytreeniä ja pieni kävelylenkki Iitin metsissä. Takaisin leirissä koirat vaan kevythäkkeihin ja eikun odottelua ja jännittämistä. Etenkin viimeistä. Mulla oli hermot kireällä.. Ihan oikeasti jännitin jotenkin ylipaljon ja aamulla, kun sumuttelin Lyylin häntää löysin sieltä ihmeen suuren mutkan.. Mua alkoi tottakai itkettämään. Kaikki kaatuu päälle; ensin kasvattajalta ei saavu papereita ja kasvattaja on kadonnut tuhka tuuliin ja toiseksi koira ei ole näyttelykelpoinen, vaikka joskus ne paprut tulisikin.
Siinä sitten Lyylille rähisin ja mua nyt kyllä kaduttaa. Eihän koiraparka mitään pahaa ole tehnyt..

No, sitten eikun vaan koira Ellulle ja heti eka pari uunista ulos. Kehän laidalla sitten vaan jänskätettiin ja Lyyli ei antanut kaikkeaan. Ellu yritti täysillä ja koira jotenkin vaan oli löysä.. Loppua kohti Ellu sai tsempattua Lyylin tosi hienosti vireeseen. Parina ollut irlanninsetteri Robi (Kohta 7 vuotias komea uros.) Ja niinhän siinä kävi, että se sai punaisen. Mua kiukutti Lyylin löysyys ja se, että sininen tuli. Todella lapsellista, mutkun syvällä mielessäni odotin punasta, kuten kahdesta aikaisemmasta mätsistä on tullut. Äkkiä vaan kehästä Lyyli pois ja Ellulle Laku käsiin. Laku saikin hienosti ekan punasensa. Komea mies<3

MUOKS ! En tiedä mitä tää blogi oikeen sählää, mutta äsken lueskella tajusin, että tää ei ole julkassut sitä mun sinisten kehä tekstiä.. Vaikka se tossa tallennuksessa onkin. No lukekaapas, jos vaikka nyt tulis esiin..

Sitten koira kevythäkkiin ja ite taas jännäämään. Just sopivast naureskeltiin, että voi Lyllerö reppanaa, kun se oli ihan sikeän unen vallassa. Ja vielä sopivammin, tulikin just kuulutus, että sinisten saanet kehään. Eikun äkkiä uninen koira hihnaan ja Ellu kiikuttaa sen kehälle. Ja voitte kuvitella kuinka pihalla koira oli. Mulle vaan Leppis käsiin. (Btw. Tässä välissä täytyykin kiittää Lakua seuramiehenä olosta. Sen turkkiin oli hyvä nyhryttää, kun ite jännitin miten Lyylin ja Ellun käy.)

Ellu siis ekana ja joukko koiria perässä. Eka karsittiin heti kaksi pois, sitten taas tippui kaksi ja sitten mun hämärän muistini mukaan olikin enää 4 koiraa jäljellä ja tajusin, et hittolainen, Lyylin on pakko sijottua nyt ees viimoseksi. No sitten tuomari sijoitti 4- ja 3-sijalla olevat ja minä tein keskellä kenttää uria Laku perässä.. Sitten tuomari juoksutti muutaman kerran Lyyliä ja komeaa kultsu-urosta ympäri ja vielä kerran. Sitten se sijoitti; Lyyli toiseksi !
Tais olla tuomarillekin vaikea valita, mut me oltiin yli tyytyväisiä. Komea pokaali ja ruusuke saatiin kotiin !

Ja kaiken lisäksi Ellu sai Lyylin tosi nätisti ravaamaan ja seisomaan. Mestarihandleri mulla ja loistokoira. Että kyllähän tässä täytyy tyytyväinen olla, kun Lyyli oli joukon nuorin koira ja kummiskin tokasijotus.

"Voi Niinan kullat !"

On jääny viikon postaukset kokonaan unholaan. Itselläni on ollut koulussa reippaasti kokeita (mm. niitä ihania valtakunnallisia) joten eipä ole aika riittänyt paljon koneella nuhruttamiseen.
Kuten otsikosta voi päätellä tämä postaus on lähestulkoon lässytystä kahdesta karvapallosta, ketkä ovat tosiaan mulle koko elämä.. Ainakin melkein.

Alotetaan sitten mammasta. Sen kanssa on peruslenkkiä heitetty ja seuraamisen askelia otettu. Siitä kyllä huomaa niin selvästi, että koko koira on elämäniloa täynnä. Ehkä mamma on luotu olemaan aina ystävällinen ja iloinen, päivän piristys kun toinen tepsuttaa ison mahansa kanssa..
Pitäis tosiaan varmaan leikata toi koira, kun hormonihäiriöt alkaa taas pahentua. Ei se siitä kärsi, mutta on inhottava katella, kun massu on täynä nestettä..

Mutta jatkakaamme. Eli Lillille heitettiin tarhaan patja. Olkoot nyt pari viikkoa siellä. Ja se nauttii aivan älyttömän paljon. Keskiviikkona eli ekana päivänä, kun patja oli tarhassa mamman leikkihalut heräsi. Hiekka sen, kun pöllysi kun Lilli veti tyytyväisenä patjaa perässä. Arvatkaa oliko omistajat yhtä tyytyväisiä. Kaikki vuoronperään komensi sitä ja lopulta se uskoi Nikon jyrkkää eitä ja kävi tyytyväisenä makoilemaan. Aina, kun kurkkaa ikkunasta niin siellä se on ketärät ojossa tyytyväisenä makailemassa..
Joko se on vartiointipaikalla tai köllimässä patjalla.
Nyt tulee muutama kuva, kun erehdyin äsken 8.15 herättämään mamman kauneusuniltaan.

Se näyttää niin viisaalta !

Ja mitä sitten Lyyliin tulee. Sen kanssa me ollaan vedetty tokoa tällä viikolla vähän löysemmin. Ollaan pääasiassa keskitytty seuraamiseen ja siitä irtoamiseen. Paikallaan makuuta meni 2,5 min ! Olen älyttömän tyytyväinen. Kyllä maalla on mukavaa, nimittäin saimme kivat häiriötreenit kahdesta ulvovasta koirasta, kolmesta auringossa lämmittelevästä kissasta ja vielä kaikenlisäksi sirkkelin äänestä. Koira keskittyi silti hyvin seuraamiseen. Mitään jättöjä en ottanut, pääasia on nyt vaan se seuraaminen..
Niin ja yhtenä päivä lenkkeilessä äipän & Lillin kanssa mentiin Kymen koirapalvelun ohi, missä oli tarhassa 2 dogoa (vai oliko niitä jopa 3?) ja me vedettiin siinä noin 50 m seuraamispätkä. Kontakti pelasi ihan ok, kyllä se muhun katto, mut huomas keskittymisestä et korvat kääntyili ja liike meni tepsutukseks. Palkaksi nakinpala ja rapsutukset. Olin nimittäin ylpeä, koska nyt se alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan tosta sen koira-innosta ! Ihana musta karvapallero.

Ja mitä karvaan tulee.. Olen harjannut viikon ajan siitä lähes jokapäivä hedelmäpussillisen karvaa. Arvatkaa vaa näyttääkö toi rotalta ? Tänään nimittäin on Iitissä mätsäri.. Lyyli menee isoihin ja vielä karvattomana, että sieltä tulee sin, ei sij. Mutta mua se ei haittaa, pääasia että käyttäytyy kehässä hyvin niin oon tyytyväinen. Seurana meillä on siis Ellu ja Leppis. Ja Ellunteri esittääkin Lyylin parikehässä ;)
Nyt pitäiski kiireesti lähteä sumuttamaan kaljun koiran häntää auki. Se on niin säälittävän näkönen turrikka. Harja vaa täyttyy alle aikayksikössä isoista tumpuista.

Ja olihan se eilen sulonen, kun mahakarvoja setvin niin, että mulla oli luunpala kädessä. Koira innostuki nappaamaan luusta kiinni, että hampaat iskoistui suoraan mun nahkaan. Ja vielä kulmahammas ja mun suustahan tuli joukko kauniita sanoja. Koiraparka pelästyi niin paljon, että se kävi mun eteen makaamaan, tassut vielä mun kenkien päälle. Hetken kuluttua se varovasti hivuttautui nuolemaan mun naamaa. Voi Lyldeä. Mut tähän loppuun laittelen viimeviikon otoksia Lylleröstä.
Illalla sitten kerron miten kävi Iitissä. (oottakaapa vaa, meikän arvaus menee oikeaan ;>)

on se mun keppihullu koira vaan fiksu
temppu: "kerjää"

Ja nyt sumuttamaan niitä Lyllerön häntäkarvoja auki !

Ja ketut

Täytyy kyllä sanoa, että joskus mulla on pieniä vaikeuksia ymmärtää tota koiraa.

Lähdettiin klo. 17 Ummeljoen ala-asteelle tokoilemaan Janskun & Cicin sekä Minnan & Hanin kanssa. Ensinnäkin jännitin koko päivän, että miten Lyyli käyttäytyy ja kotona se oli unelma, kun lähdettiin.
Paikan päällä olikin eri ääni kellossa, sitä ois niin kiinostanu kokoajan mennä moikkaamaan vaan Hania ym.
Me pysyttiin suosiolla sivummalla, ettei pilata toisten treenejä. Se teki kaikki vähä laiskasti, huomas että kiinostus ei ollut huipussa kun meni useinkin maahan, vaikka käsky sano toista.
Ja sitten se kitinä kävi hermoihin niin pahasti, että lopetin treenaamisen. Äippä siinä soittelikin ja vajaa tunnin treenin jälkeen läksin ärtyneenä käppäilemään autoa vastaan.

Kotona mun oli pakko sitten heti ihmetellä, et mikä tossa koirassa on. Häiriötreeninä meil tällä kertaa oli 3 ihmistä ja se teki seuraamisen hyvin, liikkeest maahanmenon ihan ok ja sit viel lisää seuraamista niin oikeesti meni tosi hyvin. Parasta seuraamista mitä ikinä.

Joten onko ton koiran oikeesti niin vaikea ymmärtää, että nyt tokoillaan eikä muita koiria vilkuilla. Nähtävästi on ! Joten tänään meillä tavattiin pohjanoteerauksia ja huippusuorituksi. Valitettavast just julkisella paikalla vedetään läskiksi ja mullahan tunnetusti pinnaa riittää. Pitäis saada itte rauhottumaan itteni, etten alkaisi hermostumaan ja äksyilemään. Lopputulos on aina vaan huonompi. Sen verran sain jo itestäni irti, että lopetin treenit hyvään suoritukseen ja lähdin kotiin tekemään muutaman suorituksen. Se on just toi vuoden ikä, kun kaikki muu on kiinostavempaa ku minä. Mörköikäiset on oikeasti ihania... Varokaa vaa.

Täytyy nyt vaan toivoa, että pääsis Kssk:n treeneihin kunnolla treenaamaan. Ja minäkun luulin, et koira toimii häiriössä paremmin. Äsh, päivä meni ketuilleen, mutta alamäistä lähtee ylösnousu.

Lyyli 1 v<3

Jeps. Pistän tähän heti, että huomen illalla tulee parempaa tekstiä, kunhan nyt käy vähän tokoilemassa.
Eilen meillä meni toko loistavasti, motivaatioo riitti ja koira teki todella innokkaasti huomautuksen jälkeen, mutta tänään oli päivä ihan eri. Häiriötreeninä Meiju seisoi pihalla äidin ja Mikin kanssa. Siinä sitten tehtiin liikkeet mut kokoajan vilkuili koiraa ja kerran sivulletulos painatti suoraan sivulle ja kävi maahan ja istui ja maahan ja seikkaili siinä miten sattuu.
Huomenna olis siis tarkotus lähteä treenailemaan Janskun & Cicin sekä Minnan & Hanin kanssa. Jänskättää kyl tosi paljon, et kuinka hyvin me mennään nolaamaan ittemme. Ohjaaja on ihan pihalla kaikesta ja koira viel enemmin. Varsinkin, kun kertaakaan Hania ei oo nähty ja Cici taas on niin ihana paras ystävä nii voi olla, että koira ei irti teekkään liikkeitä. No sitte vaan kylmästi hihnassa..

Mutta nyt lisäilen tähän vain muutaman kuvan, mitkä tosin on parin päivän takaisia otoksia.
Vielä kerran mahtavat onnittelut Lyylille 1 vuotis synttärin kunniaksi !

Pääsiäinen

Meillä on rauhallista pääsiäistä vietelty. Pääasiassa me ollaan tota noutoa treenattu leikin varjolla, eli pallon kanssa vieläkin. (Edelleenkin koira ymmärtää kapulan väärin... Sen mielestä siihen olisi vallan kiva teroittaa vähän hampaita -.-)

Ollaan me toki tokoiltu laiskasti. Koiraa ei oikein kiinosta jälleen kerran. Kyllähän se teki, paikallaa makuu meni loistavasti, kun vedettiin idaria. Seuraaminen ok, mutta pysähdykset. Ärh. Pitäisi saada tiiviimmäksi.
Meille tule piiitkä tauko ellei yhtäkkiä tuo Mansikka-ahon kenttä sula. (Haluaa tokoilemaan ja äkkiä !)
Halliin en tule koiraa viemään, pitäis vissiin hallimaksu maksaa ja sit ei oikein inspais.. Ollaahan me suunniteltu, että joku päivä lähtään Mylsä cityyn tapaamaan Cici ja sitten mennään vanhalle kotikentille; Keltsun parkkipaikalla tokoilemaan !


Oon nyt noista mätseistä sen verran innostunut, että jos vaikka saisi Lyylille sijoitustakin joskus. Eihän se toki pääasia ole. Lähinnä nyt vaan treeniä treeniä. (Olen huomannut, että koira on liian innostunut seisomisesta niin sillä nuo pysähdykset ehkä sen takia tuottaa ongelmaa. Täytyy kaivaa naksutin esiin ja tänään treeniä !)
Alustavasti ollaan nyt ihan budjetin takia suunniteltu näitä mätsäreitä:

• 25.4 Kausala, ravilinna
• 3.5 Karhula, Robin Hoodin piha-alue
• 7.5 Koria, monitoimitalon hiekka
• 14.5 Kouvola, Mansikka-ahon kenttä

Sitten toukokuun lopussa on myös mukavasti kaikkea, sekä tietysti kesäkuun alussa kanssa. Täytyy vaa sumplia futispelien ja Meijun virallisten näyttelyiden takia, eli osa kesä-heinäkuusta tulee karsiutumaan pois. Jos vaikka heinäkuun lopussa me uskallettais mölleihin, onhan tässä aikaa treenata viel reippaasti !

Nyt pakko pistää Lylleröstä Elimäen seisomiskuva:

8.4 Elimäellä

Eilen tosiaan käytiin taas mätsäreissä. Tälläkertaa Ummeljoelta lähdettiin 2 koiran voimin ja suunnattiin Myllykoskelle hakemaan vielä yksi koira autoon mukaan ja eikun kohti Elimäkeä. Autossa olo vaihteli jännityksestä turtuneeseen tilaan, vielä ei osannut pelätä pahinta..

Saavuttuamme Mustilan koulun pihaan reilusti ajoissa iski jännitys. Hetken aikaa taas pyörittyä eessuntaassun käytiin ilmoittamassa koirat. Veljeni ajokoira Meiju metsästyskoiriin, numeroksi saatiin 303 ja Lyyli sitten isoihin, kun pentujen ikäraja oli 9kk asti ja numeroksi 3. Siinä sitten alko jännittämään, että ei hitto, mullahan on kaks koiraa samaan aikaan. Odotettavissa oli, että kummallekin tulee sininen eikä sijoitusta niin ei hätiä mitiä. Vaikka todellisuudessa paineet olivat korkealla.

Metsästyskoirat alkoivat, siinä yhteiskehä hurautettiin menemään kauhusta jäykällä koiralla - ohjaajasta puhumattakaan. Meiju oli heti tokaparissa, parina näytti ainakin minun silmän mukaan olevan walesinspringerspanieli ja se esiintyi todella hienosti, joten me saatiin sininen. Meiju todellakin jännitti. Kotona arkuudesta ei ole tietoakaan, mutta julkisilla paikoilla missä räpätystä kuuluu joka suunnalta menee koiralta kirjaimellisesti pasmat sekasin.

Onneksi metsästyskoirian oli vähän ja päästiin heti sinisten kehään. Siinä mulle totaalisesti iski pakokauhu, kun näin isojen koirien alkavan. Ja mitäpä muutakaan, kun Lyyli oli isoissa.. Onneks Jansku tajus pyytää multa hihnan, että jos tilanne käy päälle niin sen on pakko mennä kehään ja omatoimisesti menikin. Siinä metsästyskoirien sinisissä seisotettiin Meijua niin takanamme toisessa kehässä seisoi just Lyyli ja Jansku, ilmeet oli kummallakin järkyttyneet: apua mitä ihmettä.

Keskittyminen takaisin Meijuun.. Siinä sinisiä alettiin kättelemään yhteisjuoksun jälkeen pois ja valmistauduin häipymään, mutta ei ! Jäljelle jäi neljä ja muutama kiekka ympäri: sitten tuomari sijoitti 4 ja 3. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, jäljellä Meiju ja jokin upea koira joka oli kuulemma saanut jo sertejäkin. Meiju tollanen arkapöksy joka luottaa omistajaansa veljeeni Mikaan sataprosenttisesti suostui kanssani kehään, esiintyi nätisti ja vielä kahden parhaan joukossa ! Siinä sitten vielä kiekka juoksua heitettiin ja me sijoituttiin toiseksi. Hyvä Meiju !
Tuomari kehui Meijua nätiksi ajokoiraksi jolla on mainio käytös ja hyvä esiintyminen ottaen huomioon arkuuden. Kriitiksi tuli pään vaakataso asento, samalla menee koko koiran ryhti pilalle, kun pää on liian samassa linjassa sekä jännityksestä johtuen päntä painui jalkojen väliin ja samalla perse tyssähti ales tehden pyöreän muodon. Saadaan silti olla totaallisen ylpeitä ! Hihi, tämä postauksen päätähti olikin ylläriylläri Meiju. Eli meille rapsahti metsästyskoirien SIN2, ekaa kertaa aran koiran kanssa kehässä, en voinut edes unelmoida paremmin. Sanoin jo autossa, että kummallakin koiralla lähtään sinistä hakemaan ja Meiju yllätti todella positiivisesti !


(pstt. kuvissa laatu pissii, kun olen joutunut pienentelemään niitä reilusti ja pahoittelen kuvien kokoa, lataan ne myöhemmin kunnolla nettiin !)

Ja Lyylikin. Jansku joutui sitten esittämään Lyylin, kun meillä venyi ja hienosti nekin sai punaisen nauhan ! Itsehän en nähnyt, mutta kuulemma Lyyli oli vetänyt todella nätin ravin.
Eikun odottelemaan isojen koirien punaista kehää. Ja siksi me isoissa oltiin, kun Elimäellä meni pentujen ikäraja 5-9kk. Mutta tässä on nyt tähtäimessä vielä muutamat pentuluokat, ennenkun menee "yli-ikäiseksi"
Punasten kehässä oli älyttömästi porukkaa, siinä kättely alkoi ja Lyyli seisoi kuin tatti. Olin koirasta hirmu hirmu hirmu ylpeä, sitä ei voi sanoilla edes kuvata. Jäljellä oli nopeiden laskujeni mukaan 8 koiraa ja meidät käteltiin 7 koirana pois. No kaksi mätsäriä takana ja hienosti on kummastakin punaisen saanut meidän pikku Lylde !

Joten mitähän tähän tokaisisi, eilinen päivä meni kummankin koiran osalta yli odotusten joten vielä tänäänkin olen leijunut täällä ylpeyksissä. Hienoa Lylde ja Meiju. Sekä Cici, joka sijoittui hienosti pienten sin4 !

1.4 >> Lilli 6 v ! sekä postauksia Lyllerön tokoilusta

Ja taas tämäkin postaus aloitetaan valtavilla onnitteluilla ! Aprillipäivänä meidän Lillille tuli ruhtinaalliset 6 vuotta ikää. Paljon onnea Lillille ja hänen veljelle Jepelle. Täällä on nyt sitten jo keski-ikäinen koira, ja huomaa kyllä. Mm. tuntuu, että uni maistuu vieläkin enemmän. Ikä tekee tepposet, hehe.
No mutta, Lillin kanssa me ollaan käyty pitkillä lenkeillä. Lyyli kirmaillut perästä vapaana ja mamma on ollut innoissaan rauhallisesta kävelystä. Mikäs sen mukavempaa kuin pitkät lenkit lämpöisessä kevätsäässä. Tai keväästä en tiedä, aamulla ainakin tihutti räntää.

Ja sitten yllätysyllätys, siirrytään taas päätähteemme Lyyliin. Elikkäs Keltsulla oli viimoset tokotreenit samana päivänä, kun oli Lillin synttärijuhlat. Eli 1.4. Kiitos paljon Artolle ja Tarjalle, on ollut mukavaa käydä ! Onneksi tokoharrastus tulee silti jatkumaan, tosin Kssk:n parissa Kouvolassa.
Tokossa meillä oli ensin sosiaalisia harjotuksia, Arto teki luoksepäästävyyden. Kertokaa nyt joku, että miten ihmeessä saan ton kakaran rauhottumaan, kaikki menee siihen asti hyvin ennenkuin joku koskee siihen, silloin sekoaa. Naksun kanssa ollaan kotona treenattu, että porukat koskee, onnistuu ihan ok. Mutta sitten, kun jonkun suht vieraan, jota näkee noin kerran viikossa pitäis koskea ni pieni pakitus ja peppu vatkaa ylös - ales liikettä. Eli luoksepäästävyydessä ei edelleenkään kehumista.
Sen jälkeen otettiin ohituksia. Voi jummi ! Lyyli toimi upeasti. Ainakin siihen nähden mitä joskus on ollut. Tosi hyvin meni, ohitukset meni ongelmitta.
Sen jälkeen otettiin paikalle jättöjä ja nekin meni hyvin. Janskun kanssa naureskeltiin, että koira näyttää ihan LAAMALTA, kun se alkaa mun liikkeitä seuraamaan pääliikkeiin.
Sitten sivulletuloa, vähän hidasta oli ja pari kertaa viistotti ja jäi liian kaus, mut eiköhän tää tiivistäminen siis tästä ala.
Ja aivan ! Tarjan kanssa viimekerralla suunniteltiin, että miten saan koiran pysymään maassa, kun kierrän sen. Esim. idarissa, aina kun olin takana se kierähti niin, että näkee mut. Tarja keksi, et härnää ja hämää ja niihän me viimeviikolla treenittiin ja kyllä onnistui kun näytettiin Tarjalle, että mikä on tällähetkellä tulos.

Tokot loppui, Janskun kanssa käytiin viemässä pikkuiset muistotaulut meidän upeille toko-ohjaajille ja sitten Tarja pyysi, että jääkää tytöt treenaamaan jatkoihin. Äkkiä koira autosta ja siinä vähän sivummalla oltiin, kun jatkolaiset otti ohituksia. Meillä ne sujui jo aikaisemmin hyvin, joten se jätettiin tekemättä. Otin sivummalla paikalleen istumista. Ja siinä vaiheessa Lyyli alkoi olla oikeasti jo väsynyt. Se kaksi kertaa kävi makaamaan ja kun katseltiin siinä, että mitä jatkot tekee niin kävi jopa kyljelleen. Joten päätin olla kiusaamatta väsynyttä koiraa ja lähdettiin kotia kohti. Automatka siinä sitten sujuikin, että koira oikeasti ihan tuhisi. Kotonakin se oli niin väsynyt, että laahusti suoraa tietä nätisti tarhaan ja möyri koppiin nukkumaan noin tunniksi.

Se siis tältä erää, pitäisi taas lähteä lenkkeilemään.

Lyylin eka Match Show

Jepsjeps. Otsikko kertoo kaiken ja kuvia tulee ellun kamerasta myöhemmin.

Eilen meil oli Janskun kans paniikki, tai lähinnä mulla oli. Tuntu, että koira ei osannu mitään ja jnejne, joten tuplatehoreenit naksun kanssa käytiin läpi.

Tänään siis lähtiin 10 ajoissa meiltä, harjattu koira kevythäkissä takapenkillä. Käytiin vain Jansku ja Cici nappaamassa mukaan ja suoraa tietä Mustin & Mirrin piha-alueella järjestettyyn mätsäriin.
Mulla oli siinä jo hätä, että missä ihmeessä Ellu viipyy, soittelinki jo et alkakaas tulla ja äää.
No siinä sitten kasaantu meidän leiriin "iso lössi". Minä Lyylin kanssa, Jansku russeli Cicin, Jonna dalmis Saran, Tiia kääpiöpinseri Hipsun, Ellu suomenlappari Lakun, Saara sheltti Topin ja Silja kävi myös pyörähtämässä pehko Islansa kanssa.

Niin niin, Ellu teki taikatemppuja ja Lyyli käyttäytyi loistavasti, ilmoittauduimme ajoissa ja arvostelun alkaminen venyi ja venyi. Onneksemme Lyyli oli tokassa parissa. Äkkiä koira Ellulle joka viimeisteli Lyylin seisomista ja liikettä ja sitten vaan kehään. Parina oli sileäkarvainen noutaja, sattuipa hyvin että kummatkin mustia. Itse lähdin sinistä hakemaan, arvelin jo autossa että ei tällä ole mahkuja, lapsi mikä lapsi ja vielä eka kerta "näyttelyissä".
Noutaja oli hieman aranluontoinen ja eikös Ellu pistänyt Lyylin kanssa tuulemaan. Itse räpsin Ellun järkkärillä kuvia ja äippä yritti hyvänä kakkosena mun kameraa käyttää. (Tähän väliin pakko kuolata; tahdon järkkärin ja heti !)
Mutta olin aivan järkytyksissä. Hampaittenkin näyttö sujui ongelmitta, vaikka ehka eniten mua se arvelutti. Seisominen oli jotain ihmeellistä, Lyyli luotti Elluun kuin seinään, "meni syteen tai saveen niin sinä pidät musta huolen."
Punainen nauha räpsähti, minä tärisin ilosta ja kaikkien kasvoille levisi hymy.
Arveltavissahan se oli, että kun punasia tuli aika mukavasti niin ei sitten enää punastenkehässä ollut mahdollisuuksia. Mun mielestä Lyylin seisominen oli vielä parempaa siinä, ehkä neiti tahtoi itsekin päästä jatkamaan, mutta tänään kävi näin ettei sijoituttu. Mutta erittäin ylpeä saa olla kyllä nätistä kehäkäyttäytymisestä, upeasta ravista ja seisomisesta. Ekaksi kerraksi meni paremmin kuin loistavasti.

Mutta enempää en tässä ala jaarittelemaan, mulla on aivot vieläkin umpijäässä. Sattui aika kylmä tuuli ja olen vieläkin ton käyttäytymisestä täysin häkeltynyt. Toivottavasti Elimäellä menee samalla tavalla !
(Kunniaa sille kuka on kevythäkin keksinyt. Lyyli veti aina joka välissä sikeitä sekä oli oikein mallikkaasti häkissään. Ehkä siintä johtuu hyvä käyttäytyminen, kun pääsi sinne ihmettelemään maailmanmenoa eikä kokoajan roikkunut hihnan päässä.)

ONNITTELUT JANSKULLE JA CICILLE JOTKA OLIVAT PUN1 JA ELLULLE JOKA OLI LEPPIKSEN KANSSA JUNNUISSA TOINEN SEKÄ SUURI KIITOS MYÖS ELLULLE LOISTAVASTA ESITYKSESTÄ ! JA KOKO PORUKALLE KIVASTA AAMUPÄIVÄSTÄ !

Maggi- Maxi kyläilemässä

Tänään oli aivan älyttömän ihana päivä. Aurinko lämmitti kivasti ja tuli kupattua pihalla tunti tolkulla. Lyylikin auttoi kesää mättämällä lunta naamaa minkä ehti. Onneksi perjantaina se sai madotukset.. Tähän kauniiseen päivään sattui niin ilon hetkiäkin kuin lievää shokkiakin.

Aamulla kakru oli pihalla ja otettiin siinä vähän tokoilua. Pitkästä aikaa seuraaminen oli sellaista kuin ennenkin ! Koiraa kiinnosti, oli innokas ja erittäin kuuliaisella päällä. Ehkä tämä pikkuhiljaa tästä. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se sanontakin menee.
Pistin Lyylin sitten Lillin kanssa samaan tarhaan riehumaan tarkoituksena lähteä heittämään tunnin päästä lenkki.

Äippä siinä sitten ilmoitti, että hän lähtee taluttamaan Lilliä ja pyyteli veljeäni Nikoa ottamaan Meijun. (Tässä välissä on hyvä hiukan valoittaa, että Meiju on kohta 4 vuotias ajokoira tyttönen, isoveljeni Mikan omistuksessa ja Mika oli viikonlopun Joensuun tienoilla.) Siinä kolmen kopla lähti pihalta kauniissa auringonpaisteessa vailla tietämätöntä. Vajaa 2 km kävelyn jälkeen Niko pysähtyi Meijun kanssa oottamaan Lyyliä ja minua. Liikkeelle lähtiessä Meiju tempaisikin ja pannan lukko petti ja koira pääsi karkuun. Siinäpä onkin kiva yhtälö, metsästyshimoinen ajokoira painaa pitkin tietä, etenkin kun on metsästysrauha plussana siihen vielä, että Meijun oma omistaja on noin 350 km päässä.
Siellä se Meiju viipotti pitkin tietä Niko kutsuessa sitä ja äippä äkkiä soittamassa iskälle, että tulee auton kanssa paikalle. Mulla oli vähän sellanen jäätö olo siinä. En tienyt oikein mitä pitäisi tehdä ja jotenkin en edes tajunnut aatella tilanteen vaarallisuutta.. Lähdin järkyttyneen äidin kanssa mäelle vastaan ja siinä sitten heitin Lyylin äkkiä auton paksiin, että saataisiin siitä hihna millä Meijun saa kiinni, jos tulee vastaan. Kolmelle koiralle auton paksi olisi ollut liian pieni niin ei siinä muu auttanut kun kipittää Lillin kanssa kotiin puhelimen ääreen odottelemaan. Olin just noin. 100 m päässä kotoa, kun auto ajoi ohi peukut ikkunasta heiluen. Vaaralta säästyttiin, Lyylin ja Meijun onnelliset naamat paistoi vain takaikkunasta. Nyt pystyy huokaista helpotuksesta tätä kirjoitellessa.

Joskus kolmen tiennoilla veljeni Toni ja hänen avovaimonsa Sanna sekä tietysti heidän rottweiler uroksensa Maxi tuli kyläilemään. Siinä sitten hain Lyylin tarhasta, että pääsee painimaan ison Magin kanssa. Yllätykseni Lillihän pisti rähinän pystyyn. Nyt tuli viimein selväksi, että koiran vanhetessa sille on tullu pakkomielle äristä uroksille, jos ne ovat liian lähellä sen tarhaa.
Siinä sitten Maxi ja Lyyli pisti leikit pystyyn, painettiin pellolla edestakaisin, sen jälkeen metsässä vähän yhdessä kannettiin isoa keppiä ja vähän piti vielä painia kunnes isolle pojalle tuli väsy ja kolmikko päätti suunnata takaisin kotiin remppahommiin. Oli kyllä kiva huomata kuinka Lyyli on muutamassa kuukaudessa aikuistunut. Vielä viime reissulla Lyylin oli pakko härkkiä Maxia kokoajan ja siltä meinasi pinna palaa. Nyt otti jopa ihan iisisti, hillitysti teki alkututtavuuden yms. Ja koira oli mitä kuuliaisemmalla päällä. Tämä päivä oli aivan loisto ! Ehkä me todellakin aletaan edistyä kuukauden jähmettymisen takia. Liekö apua se, että olen naksua käyttänyt enemmin, kun laki sallii. Harmittaa vain, kun en tajunnut painimiskuvia ottaa kauniissa paisteessa. No ehkä sitten enskerralla.

Oivoiv ! Viikko mätsäriin. Kyllä nyt oikeesti jännittää. Löysin vipstoresta vitosella ohuen nylonhihnan, 130 cm pitkä ja kaulainosassakin oli mukava muovinen pituudensäädin, tottahan toki pistin tilauksen menemään. Pitäis ensviikon puolivälissä tulla, ehtii vielä hioa sen kanssa.

Lyyli 11 kk ja muuta.

Elikkäs elikkäs. Heti ensialkuun onnittelut Lyylille ! Murulle tuli tänään täyteen 11kk, niin se mun pikku vaava vaan kasvaa. Heti ensialkuun onkin pakko laittaa yks kuva kakrusta <: On se mussukka vaan niin söpö. Mutta tässä postauksessa on pakko lopussa ihkuttaa Lilli mamman nassusta ja herkkujen kerjuusta. Noh. Meillä viikonloppu sujui vähemmin mukavissa merkeissä. Lyylin älytön uhittelu jatkuu ja jatkuu. Ei se mulle kiukuttele, ihan hyvin vapaana pysyy yms. mut sen olemuksesta aistii jo sen, että sitä kiinostaa vaa kaikki omat kivat jutut kuten kissan jätösten syöminen.. Ja nyt sille on tullut ehkä maailman rasittavin tapa; huutaminen. Tosiaan, meillä koirat viettää kivoja öitä ulkona, lähinnä syy siihen on että talossa ympäriinsä ne ei saa vaellella, koska muuten jouduttaisi vetämään kilo erilaisia pehmusteita huonekaluihin, nimittäin etenkin Meiju ja Lyyli omaa nakertamisen jalon taidon, sekä koirat alkaa yöllä kitisemään ovelle. Joten siellä ne kukin tarhoissa elelee. Ja eikös Lylppä olekin keksinyt alkaa "lastuttaa" tarhaa. Eli repii kaikkea, ovea, kopin pientä sadekattoa sekä kaikkea mihin sen hampaat yllättää. Lauantai aamuna koira alkoi huutamaan puoli 8. Ja oikeastaan paremmin kuvaava sana on jokin karjumisen ja ulvomisen yhtälö. Eikä siihen auta oven raosta huutaminen, että hiljaa. Se jatkaa ja jatkaa. Sunnuntaina se keksi saman homman, mutta tuntia aikasemmin ja maanantaina se kelmi alotti jo viideltä karjumaan. Äippä kävi laimaassa sylillisen koirakirjoja kirjastosta. Silmiin on pistänyt muutamaan otteeseen maininta koirasta kuka haluaa huomiota. Sille riittää pelkästään vihainen karjunta kunhan se vain kohdistuu siihen. Nohnoh. Huomenna me päästään tuskin vieläkään tokoon.. Kyyti ongelmia nääs, kun meillä ei ole ketään kotona. Täytyypä taas alkaa idaria treenailemaan.. Ja lyhyen postauksen päätteeksi söpistelykuvia Lilliputista.

Valjasdogi

Tänään oli mulla taas koulusta "vapaapäivä". Meinaa sitä, että tänään oli taas yllätysyllätys, lääkäri. Tarkemmin sanottuna mulla oli Kuusaalla allergia- ja astmatestit. Ja negatiivistä näytti ! Enää vaa altistuksia vailla ja saadaan selville olisko ohi mennyt tämän 15 vuoden aikana olleet pahat allergiat.
Mm, jos vaikka pääsis maistamaan miltä jätski maistuu.

Nohnoh. Käyttin sitten lääkäritestin jälkeen seikkailemassa Mustissa & Mirrissä. Tuli taas tehtyä hyvät löydöt. Pääasiassa uutta pantaa me lähtiin metsästämään ja löydettiinkin aito nahkapanta hinnalla 3,90€ ! Ihmeteltiin siinä hetkisen hintaa ja myyjä kertoi, että on kasattu jämäpaloista, ei ole riittänyt 100 pannan erään niin teki 20 pantaa halvemmalla. Eiköhän siinä sitten ihan perus musta nahkapanta ostettu Lyylille ja samalla isoveljeni koira Meiju sai myös uuden pannan.

Ja sitten itse asiaan. Tulihan sieltä kaupasta koluttua vähän muutakin. Näin oikein näpsäkät yksinkertaiset perus y-valjaat ja tarttui käteen. Hinnaksi tuli 24,60€ ja äippä kustansi, kiitos hänelle. Kun tulee päivittäin tehtyä etenkin Lyylin kanssa noita juoksulenkkejä. Itse ihan oman hyvän mielen takia ja tekee hyvää myös koiralle, että vähän lihaksia kasvaa niin ei viitti ihan pantaa käyttää ku kummiskin pienistä nykähdyksistä niskaa sattuu ja veto kohdistuu kurkkuun inhottavasti.
Käytiin niitä äsken testailemassa ja hyvin likka juoksi niitten kanssa. Itseasiammassa juoksu oli oikein kaunista katottavaa ja taitoi sillä itelläkin olla hyvä mieli, kun nätisti vierellä hölkkäsi.
Kuvaa tulee..

Neiti istuu nätisti ja erittäin järkevän näköisenä. Välisti mietin, että nauraako toi mulle, kun yritän epätoivosesti kuvata sitä salaman kanssa. Siinä ne valjaat jokatapauksessa on. Ei nyt valjaat nyt jokatapauksessa on. Vähän vinossa tosin, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.

Tänään olis Keltsun tokossa ollut idaria. Äää, harmittaa, mut päätös mikä päätös. Vielä tää viikko rauhaiseloa ja joka päivä 5 min tokoilua. Ensviikolla sitten ihmisten ilmoille.

Olihan mun sitten pakko kokeilla itse sitä idaria, neliö vaa ja sivujen väli 5m. Tein tosin vaan istuen ja maaten. sekä seisomista vedin ihan vain suorana pätkänä. Ei kierrosta tulis vielä mitään ku see kuikuilemaan taakse ja kääntyy ympäri.
Mut hyvin meni ja tyytyväisiä ollaan. Uudella pallolla palkkasin ja eikös se onnistunut senkin tennispallon heti ensikättelyssä hajoittamaan. Hyvä Lyyli, hieno tyttö ! :D

Tässä 40 min takaperin annoin pitkästä aikaa Lillin ja Lyylin painia. Voi sitä riemua, harmi vaan, että ulkona oli jo sen verran pimeähköä, ettei kuvia syntynyt.
Käytin sitten vielä molemmat lenkillä. Lyyli sai painella tiellä irti ja jahdata kiviä miten tahtoo. Lilli kulki tuttuun tapaan rauhallista vauhtia vierellä. Viikonloppuna täytyiskin viedä kummatki kunnon mettälenkille ja ottaa mammasta kuvia, kun syksyllä jäi kuvaukset vähemmälle.
Mainitsempa nyt tässäkin, että Lillin kanssa me ei siis harrasteta mitään. Pientä kotitokoa joskus vedetään, mutta se on vain lenkkiseurana ja tämä blogi painottuukin lähinnä Lyylin treenailuihin eikä niinkään Lilliin. Tein silti tämän kummankin koiran yhteiseksi, koska teksteissä ilmenee päivittäin kummiskin Lillin nimi, vaikka sitten vaan lenkin yhteydessä.


Pakko laittaa vielä syksynen kuva Lillistä. Sitä melkein jopa kiinnostaa posettaminen ;)

Tokoilua sun muuta mukavaa

Nyt alkaa näyttää jo plussaa. Likka hakee oma-alotteisesti huomiota ja lyhyet seuraamispätkät maittaa ja kuuntelee hyvin. Päättelin tässä tänään äitini kanssa, että ehkä syynä on se, että Lyyli on vielä "pentu". Tässä kuussa tulee se 11kk täyteen joten tottakai kakaraakin leikittäisi yms ja mulla pinna kireällä, että mikset nyt jummi toimi terävästi yms.
Tänään lenkillä otettiin tiellä seuraamista, siitä äkkipysähdyksiä. Vähän hapuili, mut siitä se lähtee. (Pakko saada terävyyttä lisää...)
Sitten mentiin vähän liikkeestä maahanmenoa ja lopuksi pari jättöä ja luoksetulo. Palkaksi nalkki ja roimasti kehuja sekä sitten tiellä irti tahruamista. On se kyllä pentu.

Nimittäin tänään kävin ruoan hakemassa sisältä ja yhtäkkiä Lyyli tulee kepin kanssa heilumaan, viskasin kepin ja koira katosi kulman taakse = tuli ilman keppiä ja vaati uutta. Siinä sitten muutaman heitin ja aloin ihmettelemään, että mihin se niitä oikein kantaa. No kävinpä kattomassa tarhasta niin sinnehän se niitä raahasi. Jemmaa taas pahan päivän varalle.

Huomenna me jätetään Keltsun toko väliin. Antaa nyt kakaran rauhoittua, kun ollaan 5 viikkoisesta asti joka kerta käyty siellä. Juoksutkin sattu sopivasti joulutauolle jotenjoten.
Ensiviikolla sitten startataan taas, toivottavasti hyvillä mielin eikä läskiks mene taas.

Vois alkaa suunnittelemaan koirapuistoon menoa.. Pääsis taas vähä junamatkustelemaan, mut ikävästi menee futispeleissä kaikki viikonloput.
TOSIN ! Nyt jännitetään 28.1, korialassa mustin & mirrin pihassa ois mätsi. (oonkohan maininnut tämänkin jo aikasemmissa teksteissä, hm?" No jokatapauksessa aivan ihana Ellu on luvannut esittää kakaran. Eka mätsi ja toi on tollanen häslä jonka keskittymii pettää joka sekunti, nii eipä ois tilannetta yhtään auttanut mun hermoilu. Jännitetään sitten sivusta.
Ja, jos Ellu ei 6.4 pääse (pakko päästä tai muuten se ei saa rauhaa) niin lykkään koiran Janskulle. Hännästä kiskasu niin kaunis ravi tulee. Ite en "kehään" mene, mun tuurilla kaadun sinne, tai Lyyli pääsee karkuun tai tekee tarpeet tai muuta häpeällistä mistä meidät muistetaan aina :D

Palloleikkejä

Viikonloput, tarkoitettu nukkumista varten... Silloin, kun pitäisi herätä ajoissa ja on pakko niin saa kammeta itsensä ylös sängystä väkipakolla kymmenennen torkun painalluksen jälkeen. Sitten, kun saisi nukkua univelat pois yms. ni eiköhän jo kahdeksalta herää pirteänä miettien, että mitäs seuraavaksi tekisin.

Päätin sitten lähteä ulos pikkupiskille palloa heittelemään. Lilli taas tyytyi murahtamaan ja jatkamaan unia tarhan kopissaan.
Yritin opettaa leikin varjolla vähän noudon alkeita.


Pallo on oiva väline, kun sitä se ei niin helposti pysty järsimään. (Nimittäin "harjoitus - kapula" meillä on aivan kamalassa kunnossa, kiitos Lyylin ja hänen hampaitensa takia.)
No ensin taas alkoi perinteinen pallon tappaminen ja siitä on muutama kuvakin. Noin viiden toiston jälkeen alkoi vapaaehtoisesti palloa tuomaan, eikun äkkiä vaan nappula tarjolle. Siinä hetken aikaa treenailtiin, otettiin jopa paikallaan makuuta minuutin verran. Sen jälkeen vaan pikku pissalenkki ja takaisin sisälle tv:n ääreen.

Uhmäikää sun muuta mukavaa

Jepjeps.. Aivan loistavaa kokea lähes kerran kuussa tämä viikon kestävä menetelmä, kun pikkuneiti Lyyli yrittää päästä koirakolmikon kingiksi koettelemalla kaikkien hermoja.
Yllätys sinänsä, että sitä ei kiinosta mikään. Ei varsinkaan toko mitä itse olisin innokas treenailemaan. Tulee joskus mietiskeltyä, että onko ton hurtan aivot korvattu herneellä vai mistä johtuu moinen älykkyysosamäärän alhaisuus ?
Etenkin tässä rasittaa se, että tottakai Lyyli osaisi, mutkun nenä sanoo enemmin joo ja korvat ei. Eli suomeksi meillä on tällänen puoli "jääkausi" meneillään. Huomaamattomuus tepsii siinä määrin, että ulkona vapaana se kuuntelee puolella korvalla, mut lopuksi tuo palloa ihan ihmeissään, että mikäköhän tol ihmisel oikein on ku se ei kiinnitä mun kivoihin kaivuu temppuihin mitään huomiota..

Lilli on tollanen neutraali mamma. Sitä nyt lähinnä kiinnostaa vain ruoka ja uni. Eilen aamullakin ulos lähtiessä se pakenee tyytyväisenä takasin nukkumaan kun pikkupiru hyppii pää viidentenä jalkana ilmassa, että mennään mennään.
Tuli tuosta muuten mieleen, että neideille sattu tässä taannoin sanaharkka. Eiköhän armas Lyyli keksinytki varastaa mamman luun ja toinen on niin ahne, että pelkkä Lyylin katsekin saa Lillin ärähtämään. Joten eiköhän ne vetänyt sitten rallia= Lyyli pakeni naudanrusto suussa karkuun ja Lilli häntä sojossa perässä uhkaavasti haukkuen. Piti siinä mennä tilannetta vähän rauhottemaan ja antaa mammalle omaisuuntensa takasin. Lyylin päähän ei vaan mahdu, että kaikki ei oo sen. Yhdestä pallostakin se veti herneet nenään, että täyty haudata se.. Ja iltapäivällä kattelin tarkassa, että mikä keko tuossa on. Parin potkaisun jälkeen sieltä paljastuukin mukava kasa luita. Toinen jemmaa pahan päivän varalle, hölmö hauva.

Eilen kävästiin Cicin kanssa lenkkeilemässä. Neidit paino pellolla hetken vertaa lelun kimpussa. Kerrankin Lyyli joutui kärsimään. Pitkin talvea kakaran on helppo pomppia hangessa Ciciä karkuun, kun pikkunen ressukka on päätä myöten hangessa. Nytpä hanget kantoi ja Lyyli joutui kahlaamaan senki edestä kun Cici viipottaa menemään.
Oli ihan mukava reippailu, 3 h ulkona ja reilu 3 km kävelyä. Pistän siitä muutaman kuvan menemään. Siinä oli kaikki tältä erää.

Kaverusten vetoleikki, pienempi pistää hyvin hanttiin ;)

Ja kimppapose

Blogin siirtyminen,

Vuodatuksen jatkuvien ongelmien vuoksi päätin siirtää blogini Bloggeriin, ainakin monet ihmiset ovat kehuneet tätä paikkaa joten toivon, että tällä kertaa kirjoitukseni jopa julkaistaisiin.

Jatkan tekstiä myöhemmin, tämä on pääasiassa vain testailua.