Lyyli 11 kk ja muuta.

Elikkäs elikkäs. Heti ensialkuun onnittelut Lyylille ! Murulle tuli tänään täyteen 11kk, niin se mun pikku vaava vaan kasvaa. Heti ensialkuun onkin pakko laittaa yks kuva kakrusta <: On se mussukka vaan niin söpö. Mutta tässä postauksessa on pakko lopussa ihkuttaa Lilli mamman nassusta ja herkkujen kerjuusta. Noh. Meillä viikonloppu sujui vähemmin mukavissa merkeissä. Lyylin älytön uhittelu jatkuu ja jatkuu. Ei se mulle kiukuttele, ihan hyvin vapaana pysyy yms. mut sen olemuksesta aistii jo sen, että sitä kiinostaa vaa kaikki omat kivat jutut kuten kissan jätösten syöminen.. Ja nyt sille on tullut ehkä maailman rasittavin tapa; huutaminen. Tosiaan, meillä koirat viettää kivoja öitä ulkona, lähinnä syy siihen on että talossa ympäriinsä ne ei saa vaellella, koska muuten jouduttaisi vetämään kilo erilaisia pehmusteita huonekaluihin, nimittäin etenkin Meiju ja Lyyli omaa nakertamisen jalon taidon, sekä koirat alkaa yöllä kitisemään ovelle. Joten siellä ne kukin tarhoissa elelee. Ja eikös Lylppä olekin keksinyt alkaa "lastuttaa" tarhaa. Eli repii kaikkea, ovea, kopin pientä sadekattoa sekä kaikkea mihin sen hampaat yllättää. Lauantai aamuna koira alkoi huutamaan puoli 8. Ja oikeastaan paremmin kuvaava sana on jokin karjumisen ja ulvomisen yhtälö. Eikä siihen auta oven raosta huutaminen, että hiljaa. Se jatkaa ja jatkaa. Sunnuntaina se keksi saman homman, mutta tuntia aikasemmin ja maanantaina se kelmi alotti jo viideltä karjumaan. Äippä kävi laimaassa sylillisen koirakirjoja kirjastosta. Silmiin on pistänyt muutamaan otteeseen maininta koirasta kuka haluaa huomiota. Sille riittää pelkästään vihainen karjunta kunhan se vain kohdistuu siihen. Nohnoh. Huomenna me päästään tuskin vieläkään tokoon.. Kyyti ongelmia nääs, kun meillä ei ole ketään kotona. Täytyypä taas alkaa idaria treenailemaan.. Ja lyhyen postauksen päätteeksi söpistelykuvia Lilliputista.