Lyylin eka Match Show

Jepsjeps. Otsikko kertoo kaiken ja kuvia tulee ellun kamerasta myöhemmin.

Eilen meil oli Janskun kans paniikki, tai lähinnä mulla oli. Tuntu, että koira ei osannu mitään ja jnejne, joten tuplatehoreenit naksun kanssa käytiin läpi.

Tänään siis lähtiin 10 ajoissa meiltä, harjattu koira kevythäkissä takapenkillä. Käytiin vain Jansku ja Cici nappaamassa mukaan ja suoraa tietä Mustin & Mirrin piha-alueella järjestettyyn mätsäriin.
Mulla oli siinä jo hätä, että missä ihmeessä Ellu viipyy, soittelinki jo et alkakaas tulla ja äää.
No siinä sitten kasaantu meidän leiriin "iso lössi". Minä Lyylin kanssa, Jansku russeli Cicin, Jonna dalmis Saran, Tiia kääpiöpinseri Hipsun, Ellu suomenlappari Lakun, Saara sheltti Topin ja Silja kävi myös pyörähtämässä pehko Islansa kanssa.

Niin niin, Ellu teki taikatemppuja ja Lyyli käyttäytyi loistavasti, ilmoittauduimme ajoissa ja arvostelun alkaminen venyi ja venyi. Onneksemme Lyyli oli tokassa parissa. Äkkiä koira Ellulle joka viimeisteli Lyylin seisomista ja liikettä ja sitten vaan kehään. Parina oli sileäkarvainen noutaja, sattuipa hyvin että kummatkin mustia. Itse lähdin sinistä hakemaan, arvelin jo autossa että ei tällä ole mahkuja, lapsi mikä lapsi ja vielä eka kerta "näyttelyissä".
Noutaja oli hieman aranluontoinen ja eikös Ellu pistänyt Lyylin kanssa tuulemaan. Itse räpsin Ellun järkkärillä kuvia ja äippä yritti hyvänä kakkosena mun kameraa käyttää. (Tähän väliin pakko kuolata; tahdon järkkärin ja heti !)
Mutta olin aivan järkytyksissä. Hampaittenkin näyttö sujui ongelmitta, vaikka ehka eniten mua se arvelutti. Seisominen oli jotain ihmeellistä, Lyyli luotti Elluun kuin seinään, "meni syteen tai saveen niin sinä pidät musta huolen."
Punainen nauha räpsähti, minä tärisin ilosta ja kaikkien kasvoille levisi hymy.
Arveltavissahan se oli, että kun punasia tuli aika mukavasti niin ei sitten enää punastenkehässä ollut mahdollisuuksia. Mun mielestä Lyylin seisominen oli vielä parempaa siinä, ehkä neiti tahtoi itsekin päästä jatkamaan, mutta tänään kävi näin ettei sijoituttu. Mutta erittäin ylpeä saa olla kyllä nätistä kehäkäyttäytymisestä, upeasta ravista ja seisomisesta. Ekaksi kerraksi meni paremmin kuin loistavasti.

Mutta enempää en tässä ala jaarittelemaan, mulla on aivot vieläkin umpijäässä. Sattui aika kylmä tuuli ja olen vieläkin ton käyttäytymisestä täysin häkeltynyt. Toivottavasti Elimäellä menee samalla tavalla !
(Kunniaa sille kuka on kevythäkin keksinyt. Lyyli veti aina joka välissä sikeitä sekä oli oikein mallikkaasti häkissään. Ehkä siintä johtuu hyvä käyttäytyminen, kun pääsi sinne ihmettelemään maailmanmenoa eikä kokoajan roikkunut hihnan päässä.)

ONNITTELUT JANSKULLE JA CICILLE JOTKA OLIVAT PUN1 JA ELLULLE JOKA OLI LEPPIKSEN KANSSA JUNNUISSA TOINEN SEKÄ SUURI KIITOS MYÖS ELLULLE LOISTAVASTA ESITYKSESTÄ ! JA KOKO PORUKALLE KIVASTA AAMUPÄIVÄSTÄ !

Maggi- Maxi kyläilemässä

Tänään oli aivan älyttömän ihana päivä. Aurinko lämmitti kivasti ja tuli kupattua pihalla tunti tolkulla. Lyylikin auttoi kesää mättämällä lunta naamaa minkä ehti. Onneksi perjantaina se sai madotukset.. Tähän kauniiseen päivään sattui niin ilon hetkiäkin kuin lievää shokkiakin.

Aamulla kakru oli pihalla ja otettiin siinä vähän tokoilua. Pitkästä aikaa seuraaminen oli sellaista kuin ennenkin ! Koiraa kiinnosti, oli innokas ja erittäin kuuliaisella päällä. Ehkä tämä pikkuhiljaa tästä. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se sanontakin menee.
Pistin Lyylin sitten Lillin kanssa samaan tarhaan riehumaan tarkoituksena lähteä heittämään tunnin päästä lenkki.

Äippä siinä sitten ilmoitti, että hän lähtee taluttamaan Lilliä ja pyyteli veljeäni Nikoa ottamaan Meijun. (Tässä välissä on hyvä hiukan valoittaa, että Meiju on kohta 4 vuotias ajokoira tyttönen, isoveljeni Mikan omistuksessa ja Mika oli viikonlopun Joensuun tienoilla.) Siinä kolmen kopla lähti pihalta kauniissa auringonpaisteessa vailla tietämätöntä. Vajaa 2 km kävelyn jälkeen Niko pysähtyi Meijun kanssa oottamaan Lyyliä ja minua. Liikkeelle lähtiessä Meiju tempaisikin ja pannan lukko petti ja koira pääsi karkuun. Siinäpä onkin kiva yhtälö, metsästyshimoinen ajokoira painaa pitkin tietä, etenkin kun on metsästysrauha plussana siihen vielä, että Meijun oma omistaja on noin 350 km päässä.
Siellä se Meiju viipotti pitkin tietä Niko kutsuessa sitä ja äippä äkkiä soittamassa iskälle, että tulee auton kanssa paikalle. Mulla oli vähän sellanen jäätö olo siinä. En tienyt oikein mitä pitäisi tehdä ja jotenkin en edes tajunnut aatella tilanteen vaarallisuutta.. Lähdin järkyttyneen äidin kanssa mäelle vastaan ja siinä sitten heitin Lyylin äkkiä auton paksiin, että saataisiin siitä hihna millä Meijun saa kiinni, jos tulee vastaan. Kolmelle koiralle auton paksi olisi ollut liian pieni niin ei siinä muu auttanut kun kipittää Lillin kanssa kotiin puhelimen ääreen odottelemaan. Olin just noin. 100 m päässä kotoa, kun auto ajoi ohi peukut ikkunasta heiluen. Vaaralta säästyttiin, Lyylin ja Meijun onnelliset naamat paistoi vain takaikkunasta. Nyt pystyy huokaista helpotuksesta tätä kirjoitellessa.

Joskus kolmen tiennoilla veljeni Toni ja hänen avovaimonsa Sanna sekä tietysti heidän rottweiler uroksensa Maxi tuli kyläilemään. Siinä sitten hain Lyylin tarhasta, että pääsee painimaan ison Magin kanssa. Yllätykseni Lillihän pisti rähinän pystyyn. Nyt tuli viimein selväksi, että koiran vanhetessa sille on tullu pakkomielle äristä uroksille, jos ne ovat liian lähellä sen tarhaa.
Siinä sitten Maxi ja Lyyli pisti leikit pystyyn, painettiin pellolla edestakaisin, sen jälkeen metsässä vähän yhdessä kannettiin isoa keppiä ja vähän piti vielä painia kunnes isolle pojalle tuli väsy ja kolmikko päätti suunnata takaisin kotiin remppahommiin. Oli kyllä kiva huomata kuinka Lyyli on muutamassa kuukaudessa aikuistunut. Vielä viime reissulla Lyylin oli pakko härkkiä Maxia kokoajan ja siltä meinasi pinna palaa. Nyt otti jopa ihan iisisti, hillitysti teki alkututtavuuden yms. Ja koira oli mitä kuuliaisemmalla päällä. Tämä päivä oli aivan loisto ! Ehkä me todellakin aletaan edistyä kuukauden jähmettymisen takia. Liekö apua se, että olen naksua käyttänyt enemmin, kun laki sallii. Harmittaa vain, kun en tajunnut painimiskuvia ottaa kauniissa paisteessa. No ehkä sitten enskerralla.

Oivoiv ! Viikko mätsäriin. Kyllä nyt oikeesti jännittää. Löysin vipstoresta vitosella ohuen nylonhihnan, 130 cm pitkä ja kaulainosassakin oli mukava muovinen pituudensäädin, tottahan toki pistin tilauksen menemään. Pitäis ensviikon puolivälissä tulla, ehtii vielä hioa sen kanssa.

Lyyli 11 kk ja muuta.

Elikkäs elikkäs. Heti ensialkuun onnittelut Lyylille ! Murulle tuli tänään täyteen 11kk, niin se mun pikku vaava vaan kasvaa. Heti ensialkuun onkin pakko laittaa yks kuva kakrusta <: On se mussukka vaan niin söpö. Mutta tässä postauksessa on pakko lopussa ihkuttaa Lilli mamman nassusta ja herkkujen kerjuusta. Noh. Meillä viikonloppu sujui vähemmin mukavissa merkeissä. Lyylin älytön uhittelu jatkuu ja jatkuu. Ei se mulle kiukuttele, ihan hyvin vapaana pysyy yms. mut sen olemuksesta aistii jo sen, että sitä kiinostaa vaa kaikki omat kivat jutut kuten kissan jätösten syöminen.. Ja nyt sille on tullut ehkä maailman rasittavin tapa; huutaminen. Tosiaan, meillä koirat viettää kivoja öitä ulkona, lähinnä syy siihen on että talossa ympäriinsä ne ei saa vaellella, koska muuten jouduttaisi vetämään kilo erilaisia pehmusteita huonekaluihin, nimittäin etenkin Meiju ja Lyyli omaa nakertamisen jalon taidon, sekä koirat alkaa yöllä kitisemään ovelle. Joten siellä ne kukin tarhoissa elelee. Ja eikös Lylppä olekin keksinyt alkaa "lastuttaa" tarhaa. Eli repii kaikkea, ovea, kopin pientä sadekattoa sekä kaikkea mihin sen hampaat yllättää. Lauantai aamuna koira alkoi huutamaan puoli 8. Ja oikeastaan paremmin kuvaava sana on jokin karjumisen ja ulvomisen yhtälö. Eikä siihen auta oven raosta huutaminen, että hiljaa. Se jatkaa ja jatkaa. Sunnuntaina se keksi saman homman, mutta tuntia aikasemmin ja maanantaina se kelmi alotti jo viideltä karjumaan. Äippä kävi laimaassa sylillisen koirakirjoja kirjastosta. Silmiin on pistänyt muutamaan otteeseen maininta koirasta kuka haluaa huomiota. Sille riittää pelkästään vihainen karjunta kunhan se vain kohdistuu siihen. Nohnoh. Huomenna me päästään tuskin vieläkään tokoon.. Kyyti ongelmia nääs, kun meillä ei ole ketään kotona. Täytyypä taas alkaa idaria treenailemaan.. Ja lyhyen postauksen päätteeksi söpistelykuvia Lilliputista.

Valjasdogi

Tänään oli mulla taas koulusta "vapaapäivä". Meinaa sitä, että tänään oli taas yllätysyllätys, lääkäri. Tarkemmin sanottuna mulla oli Kuusaalla allergia- ja astmatestit. Ja negatiivistä näytti ! Enää vaa altistuksia vailla ja saadaan selville olisko ohi mennyt tämän 15 vuoden aikana olleet pahat allergiat.
Mm, jos vaikka pääsis maistamaan miltä jätski maistuu.

Nohnoh. Käyttin sitten lääkäritestin jälkeen seikkailemassa Mustissa & Mirrissä. Tuli taas tehtyä hyvät löydöt. Pääasiassa uutta pantaa me lähtiin metsästämään ja löydettiinkin aito nahkapanta hinnalla 3,90€ ! Ihmeteltiin siinä hetkisen hintaa ja myyjä kertoi, että on kasattu jämäpaloista, ei ole riittänyt 100 pannan erään niin teki 20 pantaa halvemmalla. Eiköhän siinä sitten ihan perus musta nahkapanta ostettu Lyylille ja samalla isoveljeni koira Meiju sai myös uuden pannan.

Ja sitten itse asiaan. Tulihan sieltä kaupasta koluttua vähän muutakin. Näin oikein näpsäkät yksinkertaiset perus y-valjaat ja tarttui käteen. Hinnaksi tuli 24,60€ ja äippä kustansi, kiitos hänelle. Kun tulee päivittäin tehtyä etenkin Lyylin kanssa noita juoksulenkkejä. Itse ihan oman hyvän mielen takia ja tekee hyvää myös koiralle, että vähän lihaksia kasvaa niin ei viitti ihan pantaa käyttää ku kummiskin pienistä nykähdyksistä niskaa sattuu ja veto kohdistuu kurkkuun inhottavasti.
Käytiin niitä äsken testailemassa ja hyvin likka juoksi niitten kanssa. Itseasiammassa juoksu oli oikein kaunista katottavaa ja taitoi sillä itelläkin olla hyvä mieli, kun nätisti vierellä hölkkäsi.
Kuvaa tulee..

Neiti istuu nätisti ja erittäin järkevän näköisenä. Välisti mietin, että nauraako toi mulle, kun yritän epätoivosesti kuvata sitä salaman kanssa. Siinä ne valjaat jokatapauksessa on. Ei nyt valjaat nyt jokatapauksessa on. Vähän vinossa tosin, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.

Tänään olis Keltsun tokossa ollut idaria. Äää, harmittaa, mut päätös mikä päätös. Vielä tää viikko rauhaiseloa ja joka päivä 5 min tokoilua. Ensviikolla sitten ihmisten ilmoille.

Olihan mun sitten pakko kokeilla itse sitä idaria, neliö vaa ja sivujen väli 5m. Tein tosin vaan istuen ja maaten. sekä seisomista vedin ihan vain suorana pätkänä. Ei kierrosta tulis vielä mitään ku see kuikuilemaan taakse ja kääntyy ympäri.
Mut hyvin meni ja tyytyväisiä ollaan. Uudella pallolla palkkasin ja eikös se onnistunut senkin tennispallon heti ensikättelyssä hajoittamaan. Hyvä Lyyli, hieno tyttö ! :D

Tässä 40 min takaperin annoin pitkästä aikaa Lillin ja Lyylin painia. Voi sitä riemua, harmi vaan, että ulkona oli jo sen verran pimeähköä, ettei kuvia syntynyt.
Käytin sitten vielä molemmat lenkillä. Lyyli sai painella tiellä irti ja jahdata kiviä miten tahtoo. Lilli kulki tuttuun tapaan rauhallista vauhtia vierellä. Viikonloppuna täytyiskin viedä kummatki kunnon mettälenkille ja ottaa mammasta kuvia, kun syksyllä jäi kuvaukset vähemmälle.
Mainitsempa nyt tässäkin, että Lillin kanssa me ei siis harrasteta mitään. Pientä kotitokoa joskus vedetään, mutta se on vain lenkkiseurana ja tämä blogi painottuukin lähinnä Lyylin treenailuihin eikä niinkään Lilliin. Tein silti tämän kummankin koiran yhteiseksi, koska teksteissä ilmenee päivittäin kummiskin Lillin nimi, vaikka sitten vaan lenkin yhteydessä.


Pakko laittaa vielä syksynen kuva Lillistä. Sitä melkein jopa kiinnostaa posettaminen ;)

Tokoilua sun muuta mukavaa

Nyt alkaa näyttää jo plussaa. Likka hakee oma-alotteisesti huomiota ja lyhyet seuraamispätkät maittaa ja kuuntelee hyvin. Päättelin tässä tänään äitini kanssa, että ehkä syynä on se, että Lyyli on vielä "pentu". Tässä kuussa tulee se 11kk täyteen joten tottakai kakaraakin leikittäisi yms ja mulla pinna kireällä, että mikset nyt jummi toimi terävästi yms.
Tänään lenkillä otettiin tiellä seuraamista, siitä äkkipysähdyksiä. Vähän hapuili, mut siitä se lähtee. (Pakko saada terävyyttä lisää...)
Sitten mentiin vähän liikkeestä maahanmenoa ja lopuksi pari jättöä ja luoksetulo. Palkaksi nalkki ja roimasti kehuja sekä sitten tiellä irti tahruamista. On se kyllä pentu.

Nimittäin tänään kävin ruoan hakemassa sisältä ja yhtäkkiä Lyyli tulee kepin kanssa heilumaan, viskasin kepin ja koira katosi kulman taakse = tuli ilman keppiä ja vaati uutta. Siinä sitten muutaman heitin ja aloin ihmettelemään, että mihin se niitä oikein kantaa. No kävinpä kattomassa tarhasta niin sinnehän se niitä raahasi. Jemmaa taas pahan päivän varalle.

Huomenna me jätetään Keltsun toko väliin. Antaa nyt kakaran rauhoittua, kun ollaan 5 viikkoisesta asti joka kerta käyty siellä. Juoksutkin sattu sopivasti joulutauolle jotenjoten.
Ensiviikolla sitten startataan taas, toivottavasti hyvillä mielin eikä läskiks mene taas.

Vois alkaa suunnittelemaan koirapuistoon menoa.. Pääsis taas vähä junamatkustelemaan, mut ikävästi menee futispeleissä kaikki viikonloput.
TOSIN ! Nyt jännitetään 28.1, korialassa mustin & mirrin pihassa ois mätsi. (oonkohan maininnut tämänkin jo aikasemmissa teksteissä, hm?" No jokatapauksessa aivan ihana Ellu on luvannut esittää kakaran. Eka mätsi ja toi on tollanen häslä jonka keskittymii pettää joka sekunti, nii eipä ois tilannetta yhtään auttanut mun hermoilu. Jännitetään sitten sivusta.
Ja, jos Ellu ei 6.4 pääse (pakko päästä tai muuten se ei saa rauhaa) niin lykkään koiran Janskulle. Hännästä kiskasu niin kaunis ravi tulee. Ite en "kehään" mene, mun tuurilla kaadun sinne, tai Lyyli pääsee karkuun tai tekee tarpeet tai muuta häpeällistä mistä meidät muistetaan aina :D

Palloleikkejä

Viikonloput, tarkoitettu nukkumista varten... Silloin, kun pitäisi herätä ajoissa ja on pakko niin saa kammeta itsensä ylös sängystä väkipakolla kymmenennen torkun painalluksen jälkeen. Sitten, kun saisi nukkua univelat pois yms. ni eiköhän jo kahdeksalta herää pirteänä miettien, että mitäs seuraavaksi tekisin.

Päätin sitten lähteä ulos pikkupiskille palloa heittelemään. Lilli taas tyytyi murahtamaan ja jatkamaan unia tarhan kopissaan.
Yritin opettaa leikin varjolla vähän noudon alkeita.


Pallo on oiva väline, kun sitä se ei niin helposti pysty järsimään. (Nimittäin "harjoitus - kapula" meillä on aivan kamalassa kunnossa, kiitos Lyylin ja hänen hampaitensa takia.)
No ensin taas alkoi perinteinen pallon tappaminen ja siitä on muutama kuvakin. Noin viiden toiston jälkeen alkoi vapaaehtoisesti palloa tuomaan, eikun äkkiä vaan nappula tarjolle. Siinä hetken aikaa treenailtiin, otettiin jopa paikallaan makuuta minuutin verran. Sen jälkeen vaan pikku pissalenkki ja takaisin sisälle tv:n ääreen.

Uhmäikää sun muuta mukavaa

Jepjeps.. Aivan loistavaa kokea lähes kerran kuussa tämä viikon kestävä menetelmä, kun pikkuneiti Lyyli yrittää päästä koirakolmikon kingiksi koettelemalla kaikkien hermoja.
Yllätys sinänsä, että sitä ei kiinosta mikään. Ei varsinkaan toko mitä itse olisin innokas treenailemaan. Tulee joskus mietiskeltyä, että onko ton hurtan aivot korvattu herneellä vai mistä johtuu moinen älykkyysosamäärän alhaisuus ?
Etenkin tässä rasittaa se, että tottakai Lyyli osaisi, mutkun nenä sanoo enemmin joo ja korvat ei. Eli suomeksi meillä on tällänen puoli "jääkausi" meneillään. Huomaamattomuus tepsii siinä määrin, että ulkona vapaana se kuuntelee puolella korvalla, mut lopuksi tuo palloa ihan ihmeissään, että mikäköhän tol ihmisel oikein on ku se ei kiinnitä mun kivoihin kaivuu temppuihin mitään huomiota..

Lilli on tollanen neutraali mamma. Sitä nyt lähinnä kiinnostaa vain ruoka ja uni. Eilen aamullakin ulos lähtiessä se pakenee tyytyväisenä takasin nukkumaan kun pikkupiru hyppii pää viidentenä jalkana ilmassa, että mennään mennään.
Tuli tuosta muuten mieleen, että neideille sattu tässä taannoin sanaharkka. Eiköhän armas Lyyli keksinytki varastaa mamman luun ja toinen on niin ahne, että pelkkä Lyylin katsekin saa Lillin ärähtämään. Joten eiköhän ne vetänyt sitten rallia= Lyyli pakeni naudanrusto suussa karkuun ja Lilli häntä sojossa perässä uhkaavasti haukkuen. Piti siinä mennä tilannetta vähän rauhottemaan ja antaa mammalle omaisuuntensa takasin. Lyylin päähän ei vaan mahdu, että kaikki ei oo sen. Yhdestä pallostakin se veti herneet nenään, että täyty haudata se.. Ja iltapäivällä kattelin tarkassa, että mikä keko tuossa on. Parin potkaisun jälkeen sieltä paljastuukin mukava kasa luita. Toinen jemmaa pahan päivän varalle, hölmö hauva.

Eilen kävästiin Cicin kanssa lenkkeilemässä. Neidit paino pellolla hetken vertaa lelun kimpussa. Kerrankin Lyyli joutui kärsimään. Pitkin talvea kakaran on helppo pomppia hangessa Ciciä karkuun, kun pikkunen ressukka on päätä myöten hangessa. Nytpä hanget kantoi ja Lyyli joutui kahlaamaan senki edestä kun Cici viipottaa menemään.
Oli ihan mukava reippailu, 3 h ulkona ja reilu 3 km kävelyä. Pistän siitä muutaman kuvan menemään. Siinä oli kaikki tältä erää.

Kaverusten vetoleikki, pienempi pistää hyvin hanttiin ;)

Ja kimppapose