Kuten otsikosta voi päätellä tämä postaus on lähestulkoon lässytystä kahdesta karvapallosta, ketkä ovat tosiaan mulle koko elämä.. Ainakin melkein.
Alotetaan sitten mammasta. Sen kanssa on peruslenkkiä heitetty ja seuraamisen askelia otettu. Siitä kyllä huomaa niin selvästi, että koko koira on elämäniloa täynnä. Ehkä mamma on luotu olemaan aina ystävällinen ja iloinen, päivän piristys kun toinen tepsuttaa ison mahansa kanssa..
Pitäis tosiaan varmaan leikata toi koira, kun hormonihäiriöt alkaa taas pahentua. Ei se siitä kärsi, mutta on inhottava katella, kun massu on täynä nestettä..
Mutta jatkakaamme. Eli Lillille heitettiin tarhaan patja. Olkoot nyt pari viikkoa siellä. Ja se nauttii aivan älyttömän paljon. Keskiviikkona eli ekana päivänä, kun patja oli tarhassa mamman leikkihalut heräsi. Hiekka sen, kun pöllysi kun Lilli veti tyytyväisenä patjaa perässä. Arvatkaa oliko omistajat yhtä tyytyväisiä. Kaikki vuoronperään komensi sitä ja lopulta se uskoi Nikon jyrkkää eitä ja kävi tyytyväisenä makoilemaan. Aina, kun kurkkaa ikkunasta niin siellä se on ketärät ojossa tyytyväisenä makailemassa..
Joko se on vartiointipaikalla tai köllimässä patjalla.
Nyt tulee muutama kuva, kun erehdyin äsken 8.15 herättämään mamman kauneusuniltaan.
Se näyttää niin viisaalta !Ja mitä sitten Lyyliin tulee. Sen kanssa me ollaan vedetty tokoa tällä viikolla vähän löysemmin. Ollaan pääasiassa keskitytty seuraamiseen ja siitä irtoamiseen. Paikallaan makuuta meni 2,5 min ! Olen älyttömän tyytyväinen. Kyllä maalla on mukavaa, nimittäin saimme kivat häiriötreenit kahdesta ulvovasta koirasta, kolmesta auringossa lämmittelevästä kissasta ja vielä kaikenlisäksi sirkkelin äänestä. Koira keskittyi silti hyvin seuraamiseen. Mitään jättöjä en ottanut, pääasia on nyt vaan se seuraaminen..
Niin ja yhtenä päivä lenkkeilessä äipän & Lillin kanssa mentiin Kymen koirapalvelun ohi, missä oli tarhassa 2 dogoa (vai oliko niitä jopa 3?) ja me vedettiin siinä noin 50 m seuraamispätkä. Kontakti pelasi ihan ok, kyllä se muhun katto, mut huomas keskittymisestä et korvat kääntyili ja liike meni tepsutukseks. Palkaksi nakinpala ja rapsutukset. Olin nimittäin ylpeä, koska nyt se alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan tosta sen koira-innosta ! Ihana musta karvapallero.
Ja mitä karvaan tulee.. Olen harjannut viikon ajan siitä lähes jokapäivä hedelmäpussillisen karvaa. Arvatkaa vaa näyttääkö toi rotalta ? Tänään nimittäin on Iitissä mätsäri.. Lyyli menee isoihin ja vielä karvattomana, että sieltä tulee sin, ei sij. Mutta mua se ei haittaa, pääasia että käyttäytyy kehässä hyvin niin oon tyytyväinen. Seurana meillä on siis Ellu ja Leppis. Ja Ellunteri esittääkin Lyylin parikehässä ;)
Nyt pitäiski kiireesti lähteä sumuttamaan kaljun koiran häntää auki. Se on niin säälittävän näkönen turrikka. Harja vaa täyttyy alle aikayksikössä isoista tumpuista.
Ja olihan se eilen sulonen, kun mahakarvoja setvin niin, että mulla oli luunpala kädessä. Koira innostuki nappaamaan luusta kiinni, että hampaat iskoistui suoraan mun nahkaan. Ja vielä kulmahammas ja mun suustahan tuli joukko kauniita sanoja. Koiraparka pelästyi niin paljon, että se kävi mun eteen makaamaan, tassut vielä mun kenkien päälle. Hetken kuluttua se varovasti hivuttautui nuolemaan mun naamaa. Voi Lyldeä. Mut tähän loppuun laittelen viimeviikon otoksia Lylleröstä.
Illalla sitten kerron miten kävi Iitissä. (oottakaapa vaa, meikän arvaus menee oikeaan ;>)
Niin ja yhtenä päivä lenkkeilessä äipän & Lillin kanssa mentiin Kymen koirapalvelun ohi, missä oli tarhassa 2 dogoa (vai oliko niitä jopa 3?) ja me vedettiin siinä noin 50 m seuraamispätkä. Kontakti pelasi ihan ok, kyllä se muhun katto, mut huomas keskittymisestä et korvat kääntyili ja liike meni tepsutukseks. Palkaksi nakinpala ja rapsutukset. Olin nimittäin ylpeä, koska nyt se alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan tosta sen koira-innosta ! Ihana musta karvapallero.
Ja mitä karvaan tulee.. Olen harjannut viikon ajan siitä lähes jokapäivä hedelmäpussillisen karvaa. Arvatkaa vaa näyttääkö toi rotalta ? Tänään nimittäin on Iitissä mätsäri.. Lyyli menee isoihin ja vielä karvattomana, että sieltä tulee sin, ei sij. Mutta mua se ei haittaa, pääasia että käyttäytyy kehässä hyvin niin oon tyytyväinen. Seurana meillä on siis Ellu ja Leppis. Ja Ellunteri esittääkin Lyylin parikehässä ;)
Nyt pitäiski kiireesti lähteä sumuttamaan kaljun koiran häntää auki. Se on niin säälittävän näkönen turrikka. Harja vaa täyttyy alle aikayksikössä isoista tumpuista.
Ja olihan se eilen sulonen, kun mahakarvoja setvin niin, että mulla oli luunpala kädessä. Koira innostuki nappaamaan luusta kiinni, että hampaat iskoistui suoraan mun nahkaan. Ja vielä kulmahammas ja mun suustahan tuli joukko kauniita sanoja. Koiraparka pelästyi niin paljon, että se kävi mun eteen makaamaan, tassut vielä mun kenkien päälle. Hetken kuluttua se varovasti hivuttautui nuolemaan mun naamaa. Voi Lyldeä. Mut tähän loppuun laittelen viimeviikon otoksia Lylleröstä.
Illalla sitten kerron miten kävi Iitissä. (oottakaapa vaa, meikän arvaus menee oikeaan ;>)
on se mun keppihullu koira vaan fiksu
temppu: "kerjää"Ja nyt sumuttamaan niitä Lyllerön häntäkarvoja auki !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti