Jälleen terveitä koiria - ja juoksuja

Musta on tullut erittäin laiska tän blogin pitämisen suhteen. Tosin mulla on ollut kokoajan jotain menoa, tai sitten kun ei ole ollut niin olen käyttänyt kaiken ajan mustan karvapallo kainalossa nukkuen.

Eli 8.5, päivää ennenkuin oltais juhlittu Meijun 4 v synttäreitä Meiju aloitti oksentamisen ja ripuloinnin. Koira ei antanut katsoa suuta ja kyllä se pureskeli ruoat, mutta sylki ulos ja nieleminen oli vaikeaa. Sunnuntaina Lyyli tuli sitten kipeäksi. Se ei tosin oireilluit muuten, kun hengitys röhisi ja nieleminen oli silläkin vaikeaa. No maanantaina päivällä kaikki näytti hyvältä, kunnes sitte 20 maissa illalla alkoi jälleen röhinä.
Tiistaina soitettiin eläinlääkäriin ja aika saatiin keskiviikoksi klo. 13.

Keskiviikkona äiti ja veljeni Mika hoiti Lyylin ja Meijun eläinlääkäriin Anjalaan.
Meijulta otettiin verikokeet ja tulehdusarvot oli korkealla. Siinä kuulemma oli riemua, koira meinasi kirjaimellisesti kusta alleen paniikissa..
Lyyli taas otti ilon irti ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi taas liukkaat lattiat kiusasi, mutta ell huoneeseen sisälle päästyä hurmasi lääkärin täysin. Kehui mustaksi kaunottareksi ja kuinka sievästi käyttäytyi. Antoi tutkia itsensä ja näytti nätisti hampaat ja silloin ell huomasi, että syvällä kitalaessa oli punostusta. Hän päätti tarkistaa asian ja koiralle nukutuspiikki eikä Lyyli ollut sitäkään tajunnut.

Nukutuksessa selvisi, että kitalessa, syvällä kurkussa oli halkile ja nielurisat veristi pahasti. Suun desifiointi ja suonensisäistä antibioottia ja eikun heräilemään.
Paluumatkalla äiti sitten hakikin mut heti kahdelta koulusta ja eikun omaan huoneeseen tein tokkuralle koiralle paikan ja siinä se torkkui useammankin hetken.
Sitä ei tiedä mistä ovat pöpön saaneet, varmaan jostain mätsäreistä on tullut Meijulle, mutta Lyyli on voinut satuttaa suunsa myös keppileikeissä, ken tietää.
Pääasia kummiskin, että nyt aletaan tervehtymään urakalla. Loppukuun ovatkin sitten kaikki kolme lääkekuurilla. (Varmuuden vuoksi Lillekin antibiootit, kun on ollut kahden kipeän koiran kanssa kokoajan tekemisissä.)

Noh, viikon verran oon odottanut, että koska Lyylillä alkaa toiset juoksut. Toissapäivänä näytti sitten siltä, että nyt täytyy kattoa kenen lähelle tuon päästää. Hankalaa vain, kun koira ei tiputtele ja on niin pirun siisti niin tietää, että onko, mutta "onneksi" edes sen luonne muuttuu täysin ja pissata täytyy kokoajan..
Nyt sitten ollaakin kesäkuun puoliväliin asti varovaisia, mutta onneks taidetaan heinäkuussa lähteä leirille Ellun & suomenlapinkoira Lakun sekä Sinin & sheltti Töpön kanssa. Sitä odotellessa.

Nyt on pitkä viikonloppu edessä ja sen jälkeen viikko enää peruskoulua ja kesäloma kutsuu. AH ! Koiran kanssa kokoajan, se se vasta nannaa onkin. Me ollaan usein vietetty laatuaikaa minä kuistilla istuen ja lukien kirjoja ja Lyllerö sylissä maaten. Kun koirilta antibiootit loppuu niin kaikki kolme pestään, joten sitäkin odotellessa.

Niin ja ehkä me vihdoin juoksujen jälkeen päästäis tokoilemaan kunnolla. On ollut kohta 3kk tauko ja alkaa pikkuhiljaa häiriö kaatumaaan.. Hirvittää oikein.

Ja sekavan tekstin päätteeksi, palaillaan taas asiaan.